Ha! Jotain on tapahtunut. Mieliala on jo pitkään ollut hyvä, meillä on pojan kanssa itseasiassa tosi hauskaa yhdessä ja väsymyksen pahin kärki on taittunut. Ihan tarkkaan en tiedä mitä tapahtui. En nuku sen enempää kuin aiemminkaan eikä muutenkaan arjessa ole tapahtunut muutoksia. Silti olen kuin eri ihminen.
Tai no, muutama pieni muutos on tapahtunut. Olen päättänyt päästä raskauskiloista (hurjat 3 jäljellä :D) + parista muustakin kilosta eroon. Näin ollen ruokavalio meni täysremonttiin ja herkut on rajattu yhdelle päivälle viikossa. Olen alkanut käydä salilla ja aaaaah miten nautinkaan juoksumattorääkistä! IHANAAAA! Plus että salilla saan totaalista omaa aikaa. Sekin ihanaa. Aloitimme myös miehen kanssa lankutushaasteen, joka on facebookissakin kiertänyt. Nyt olemme 90 minuutissa. Tappohommaa, mutta tekee hyvää! Ehkä tämä kaikki on vaikuttanut jaksamiseen. Kunto kohentuu, kilot karisee, mieli on virkeä. Ja saan jotain muutakin ajateltavaa kuin kakkavaipat ;).
Poika on kyllä hassu ja hauska kaveri. Viimeset neljä päivää täällä on vaan naurettu, naurettu ja kiljahdeltu. Hauskaa arkea. Huomaa kyllä, että meillä ei ole enää pikkuvauvaa joka vaan olla möllöttää. Poika on niin kiinnostunut ja innostunut kaikesta että kyllä äitiä naurattaa! Eteenpäin meillä ei vieläkään mennä, mutta yritys on entistä kovempi. Kääntymistä mahalleen tehdään joka paikassa, koko ajan. Lattialla, hoitopöydällä, sängyssä. Heh, treeniä treeniä. Tällä viikolla koottiin syöttötuoli ja varovasti ollaan kerran päivässä sitä testailtu. Hyvinhän tuo siinä jo napottaa. Olisitte nähneet sen ilmeen kun ekaa kertaa pääsi pöydän ääreen. Naamalle levisi maailman levein hymy ja poika oli selkeästi ylpeä saavutuksestaan. Hahaa, MINÄ pääsin samaan pöytään muiden kanssa! Katsokaa minua! Ihana mussu <3.
Poika on ensi maanantaina jo 6kk. En meinaa käsittää.
