Energiapula

Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki energia menee töihin ja ylipäätään siihen että jaksaa olla. Väsymys on aivan hirveä ja säännöllisesti tuleekin kysyttyä itseltään, että haukkasinkohan liian ison palan? Aloitin työt tammikuussa siis täysipäiväisesti. Into työhön on taas tullut takaisin, mutta jaksaminen ei ole sen parempi kuin syksyllä. Monta kertaa yliväsyneenä mietin, että missä vaiheessa tulee raja vastaan? En ole ihminen joka hakee sairaslomaa huvin vuoksi. Minulla pitää oikeasti olla pää joko fyysisesti tai henkisesti kainalossa, että suostun menemään lääkärille. Vielä en ole siinä pisteessä. Mutta kun en haluaisi kaikkea energiaani pistää työhönkään. Jos jotain olen oppinut, se on se, että työ on vain työtä. Se itse elämä on työn ulkopuolella.

Tuon jaksamisen vuoksi ihmissuhteet on välillä aika retuperällä. En vain jaksa tarttua puhelimeen tai nähdä juuri ketään. Pelottaa, että kohta minulla ei ole enää ystäviä, kun en vain jaksa hoitaa sosiaalisia suhteita. Toivottavasti heillä riittäisi vielä ymmärrystä. Mutta miten paljon yksi ihminen voi ymmärrystä saada? Ei minunkaan kohdallani kärsivällisyyden kuminauha veny varmaankaan loputtomiin. Jos tätä luette, niin sen vain haluan sanoa, että toivottavasti tiedätte olevanne rakkaita vaikka minusta ei välillä kuulukaan. Olette kaikki ajatuksissani lähes päivittäin.

Aika tuntuu menevän eteenpäin ihan hirvittävän nopeasti. Nyt on jo tammikuun loppu ja viikonloppusuunnitelmia on lyöty lukkoon jo maaliskuulle saakka. Ja suunnitelmat tietävät aina sitä että aika suhahtaa ohi silmien edessä. Mutta sehän on vain hyvä, kaikella tavalla.