En ole vähään aikaan osannut kirjoittaa tänne mitään. Ei vain ole ollut asiaa. Kevät on tullut ja aurinko on vihdoin alkanut paistamaan. Tällä hetkellä tuntuu että vain odottelen. Toukokuista tyttäremme 1-vuotispäivää, kesää, lomaa, ylipäätään ajan kulumista. Olen myös alkanut odottelemaan Valviran päätöstä kantelustamme.
Todennäköisesti nyt kevään aikana kirjoittelen tänne harvemmin. Katsotaan, jos kesällä tai syksyllä innostuisin uudestaan. Jospa silloin olisi taas jotain, mistä kirjoittaa. Nyt on kuitenkin pienen tauon paikka.
Lämmin kiitos kaikille lukijoille ja erityisesti niille, jotka ovat jaksaneet ilahduttaa minua kannustavilla kommenteilla. Tämä blogi on ollut minulle yksi tärkeimmistä henkirei'istä surun keskellä. Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!
Ihanaa kevättä sinulle Johanna ja voimia vuosipäivään! <3
VastaaPoistaKiitos <3 Aurinkoa kevääseen!
VastaaPoistaAurinkoista kevättä, ja paljon iloisia hetkiä :) <3
VastaaPoista(ja ei liikaa surullisia, voimia niihin).
Meidänkin esikoinen olisi pian täyttänyt vuoden, ja on tullut häntä muisteltua nyt useammin kun sama vuoden aika lähestyy muistoineen :/
Kiitos Kisu. Hyvää kevättä myös sinulle.
PoistaTänään,
VastaaPoistakun auringon kuumat ja häikäilemättömät
hyväilyt jälleen kerran ovat herättäneet eloon
koko luomakunnan,
ja maailma räjähtänyt täyteen
luomisen riemua,
juuri tänään
tahtoisin laulaa ylistyslaulun
Sinulle, Elämä.
Tahtoisin laulaa
lasinkirkkaan laulun,
jonka sävel soisi kuulaana ja kauniina
niin kuin mustarastaan huilu
himmeässä kesäyössä.
Tahtoisin laulaa
yksinkertaisen laulun,
jonka jokainen sana olisi tosi ja aito,
niin kuin koivuntuoksu
ensimmäisen kevätsateen jälkeen.
Tahtoisin laulaa näin:
rakastan sinua, Elämä,
rakastan sinua silloin, kun sinä annat,
kun ruhtinaslahjojesi runsaus
ryöppyää ylitseni,
kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden
lämpö
lankeavat osakseni,
ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.
Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua
silloinkin, kun sinä otat,
kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,
kun kiellät jotain keskeistä,
jotain, jota ilman on autiota elää,
tai pakotat minut hyväksymään
kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.
Sillä saaminen ja luopuminen,
tuleminen ja lähteminen,
alku ja loppu,
kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, Elämä,
ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta,
itkusta ja naurusta,
ilosta ja tuskasta,
rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta,
kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta,
sillä katoamisen ja kuolemankin varjon alla
täyttää sydämeni kiitollisuus:
olen saanut olla ihminen.
Näillä Raili Malmbergin runon - Ylistyslaulu elämälle - sanoilla haluan kunnioittaa pikkuisenne muistoa ja toivoa teille paljon hyvää elämässä eteenpäin
isotäti
Toivottavasti vuosipäivä meni kauniisti. Minun pieni enkelityttöni, ensimmäinen lapseni, kuoli jo 25 vuotta sitten, 6 tunnin ikäisenä. Olen sen jälkeen saanut 5 ihanaa lasta - viimeisen 2012. Kuitenkin yhä edelleen suru ja kaipaus asuu sydämessä, ja erityisesti vuosipäivänä saatan toisinaan kertakaikkiaan murtua esimerkiksi kukkakaupassa, kun yritän pyytää pientä herkkää kukkakimppua pikkuiseni muistoksi. Mutta ne kyyneleet ovat aina puhdistavia, ja tavallaan arvokkaita. Ne osoittavat, etten unohda koskaan. Tunneside rakkaaseen tyttöseeni, jota ehdin pitää sylissä vain sisälläni, säilyy vuosikymmenten halki. Lämmin halaus kanssasisarelle <3
VastaaPoistaKiitos kauniista kommentistasi. Sen olen saanut huomata, että suru tosiaankaan ei katoa mihinkään, se vain muuttaa muotoaan. Halaus takaisin <3
VastaaPoista