Uusi arki

Aika lentää kuin siivillä! Huomenna meidän hurmuri on jo 5-viikkoinen! On tehnyt mieli monesti kirjoittaa blogiinkin, mutta milloin en ole ehtinyt, milloin en ole saanut aikaiseksi.

Ensinnäkin, suuret kiitokset kaikille jotka tsemppasivat ja antoivat vertaistukea edellisessä kirjoituksessa. Oli todella tärkeää saada kuulla muiltakin, että imetys ei ole hyvän äidin mittari. Kiitos, kiitos, kiitos. <3

Imetysrintamalle ei kuulu uutta. Samalla tavalla mennään, n.puolet tissiä, puolet pulloa. Sen verran ollaan laiskistuttu, että yksi yösyöttö hoidetaan täysin pullolla. Joskus yksi päiväsyöttökin saattaa lipsahtaa korvikkeelle. Vastineeksi olen kuitenkin nyt päättänyt, että alan pumppaamaan maitoa pakkaseen. Saan kerralla pumpattua jo 60 ml, josta olen hyvin ylpeä! Tämä maito olisi siis tarkoitettu sitten siihen ajankohtaan kun heitän hanskat tiskiin imetyksen suhteen. Saisipa poika edes kerran pari päivässä vielä jonkun aikaa äidinmaitoakin. Olen kuitenkin yrittänyt olla armollisempi itselleni. Imetän niin kauan kuin se edes jollain tavalla luistaa, ja kun on lopettamisen aika, en ruoski siitä turhaan itseäni.

Arki kahdestaan miehen mentyä töihin lähti sujumaan hyvin. Poika nukkuu aamupäivän päiväunet hyvin, jolloin saan hoidettua pakolliset keittiön siivoamiset ja tuttipullojen keittämiset. Leikkimatollakin tulee pojun kanssa löhöiltyä ja leikittyä jo useampi tunti päivän aikana. Myöhäinen iltapäivä on hankalin, poika pääosin nukkuu mutta lähinnä sylissä. Ei asetu sänkyyn, ei. Tai siis (äitiyspakkaus)laatikkoon, joka on täällä alakerrassa päiväunipaikkana. Mutta ei se mitään, saapahan sekä poika että äiti tankattua läheisyyttä ja syliä. Ystävä lähetti pojalle lahjaksi Onni ja Ilona - sarjan KotKot kirjan. Suosittelen kaikille! Se sopii jo näinkin pienille vauvoille ja poika on kuvista ihan tohkeissaan. Kirjan ansiosta poika viihtyy lattialla leikkimatolla lyhyitä aikoja itsekseenkin. Kirja on kyllä varsinainen jokaäidinpelastus.

Jotain hyvin merkittävääkin olen päässyt puuhailemaan viime viikolla. Ristiäisiä. Enkelityttäremme ei koskaan saanut ristiäisiä, jonka vuoksi pojan ristiäiset ovat meille erityisen tärkeä juhla. Juhla ei ole millään muotoa itsestäänselvyys. Olenkin nyt askarrellut kutsukortteja, suunnitellut tarjottavia, varannut juhlapaikan. Monesti ristiäiset ovat pienen piirin juhla, mutta me halusimme kutsua kaikki läheisimmät ihmiset mukaan tuota tärkeää päivää viettämään. Ne ihmiset, ketkä ovat olleet vahvasti mukana molempien lastemme odotuksessa ja syntymässä, sekä siinä välissä, kun elämämme oli pelkkää mustaa tytön kuoleman vuoksi. Näin ollen kutsuttujen listalla on useampiakin läheisiä ystäviämme ja lähiperheen lisäksi muutama sukulainen miehen puolelta. Aiomme jollain tavalla muistaa tyttöäkin juhlassa. Tottakai juhla on pääasiassa pojallemme ja hän on ansaitusti päivän keskipiste, mutta jollain tavalla tuntuu että myös tytär pääsee tämän juhlan kautta viettämään ristiäisiään.

Poika tuntuu heräilevän, äidin on siis mentävä. Ihanaa joulunodotusta kaikille <3.