Joulutunnelmia

Pojan ensimmäinen joulu oli ja meni. Meillä oli ns.ystäväjoulu. Aattona olimme kylläkin ihan kolmistaan. Syötiin hyvin ja nautittiin toisistamme. Jouluillallinen ei ehkä mennyt suunnitelmien mukaan, kun poika päätti haluta ruokaa juuri kun saimme ruoat lautaselle ja veti perään vielä pienet itkuraivarit. Mies meni toiseen huoneeseen rauhoittelemaan pojua (hiljainen ja pimeä huone rauhoittaa hyvin) ja minä jäin yksin joulupöytään. Tuli vähän surkuhupaisa fiilis. Tässä sitä romanttista jouluillallista nautiskellaan. Yksin. Noh, miehen kanssa todettiin että ei voida kyllä todeta ainakaan että I did not sign up for this, koska tätähän me juuri haluttiin :). Poika menee aina edelle. Tietenkin. Tällaista se lapsiperheen arki on. Aattona käytiin myös tytön haudalla. Tuli todella hyvä mieli, kun mennessämme haudalle siellä paloi jo neljä kynttilää. Ei meidän pikkuista ole kukaan unohtanut, hän on edelleen kaikkien sydämissä <3. Ikävä on ollut todella kova taas viime päivinä.

Joulupäivänä meillä kävi syömässä paras ystäväni ja hänen miehensä. Saatiin jopa syödä yhdessä, poika koisi sitterissä keittiössä. Tapanina puolestaan me kävimme kylässä ystävillä. Poika oli koko tapanin ollut käytännössä virkeänä hereillä, joten kyläpaikassa sitten uni maistukin. Tein pojulle mukavan pesän ystäviemme sänkyyn ja siellä se sitten veteli hirsiä kolmisen tuntia. Saimme vähän herkutella ja saunoa ihan aikuisten kesken.

Kaiken kaikkiaan oli rento joulu ilman aikatauluja ja mitään pakollisia juttuja. Sellaista toivoinkin. Viime viikon loppupuolella tosin jouluvalmisteluihin tuli pikku breikki, kun jouduimme pojan kanssa sairaalaan. Veimme hänet terveyskeskukseen, kun mielestäni poika oli ollut normaalia itkuisempi ja kipeän oloinen. Alkoi pulauttelemaan paljon ja isosti ja pientä lämpöäkin oli. Terveyskeskuksesta laitettiin meidät sairaalaan, ja koska poika on niin pieni, jäimme osastolle kahdeksi yöksi. Onneksi sain olla hänen kanssa samassa huoneessa. Tuon ikäisillä aina lähdetään pahimmasta, eli epäillään bakteeri-infektiota. Niinpä pojaltakin otettiin kaikki mahdolliset kokeet selkäydinpunktiota ja keuhkokuvaa myöten, laitettiin kanyyli päähän ja alettiin tiputtaa antibioottia. Tämän äidin hermot ei millään meinanneet kestää, olin pariinkin otteeseen aikamoisen hysteerinen. Niin paljon pelkäsin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, mistään testeistä ei paljastunut mitään joten diagnoosi oli virustauti. Mikälie flunssa, mahatauti tai rs-virus olikaan, nyt poika on kuitenkin terve ja oma virkeä itsensä <3. Säikähdyksellä selvittiin.

Poika kyllä kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Mahallaan pää nousee jo hienosti ja jalat vispaavat ryömintäliikkeitä. Kovat ovat menohalut, mutta kädet eivät ole vielä hoksanneet alkaa yhteistyöhön. Viime viikolla saatiin ekat tietoiset hymyt, ja tällä viikolla niistä ollaankin saatu nauttia päivittäin. Sydän sulaa, niin hurmaava on pikkuisen hymy. Kuvakirjat on leluista kuuminta kamaa, niitä voisi tuijotella piiiiitkään. Samoin sitterin lelukaaressa roikkuville leluille on kiva höpöttää ja naureskella. Ja, viime yönä oli sattunut jotain hyvin hämmentävää. Ihan kunnolla kyljelleen olin pojan pinnasänkyyn asetellut, mutta kun aamulla sinne seuraavan kerran kurkkasin, sankari oli sängyssä pylly pystyssä mahallaan!! Miten lie saanut itsensä mahalleen kammettua. Hämmentävää.

Vielä kun näistä pieruvaivoista päästäisiin eroon, niin kaikki olisi oikein mainiosti. Surettaa toisen puolesta, kun välillä pitää ihan itkeä mahavaivojen vuoksi. Onneksi itku heti helpottaa kun tavara tulee ulos, joten kyllä, tiedän, helpolla loppujen lopuksi päästään. Nyt jouluna kyllä äipän suklaansyöntikin on varmasti masun kuntoon vaikuttanut...

Tiivistettynä, edelleen tämä kaikki on niin kovin ihanaa. Univelka on jo minutkin tavoittanut, mutta kun tätä pikkuista vilkaiseekin, tuollaiset negatiiviset jutut kyllä unohtuu. Itselleni ei ole tullut vielä minkäänlaista tarvetta päästä tuulettumaan, niin koukussa tähän poikaan olen. Kyllähän sitä kerkeää. Kauppareissullakin ehtii tulla hirveä ikävä. Kiitollisuus. Se on edelleen päällimmäisenä mielessä. Ja rakkaus.