Uskomatonta ajatella että meillä on täällä kotona jo 3-viikkoinen vauva. Tuossa se tuhisee pinnasängyssä Muumi-pyjamassaan. Meidän vauva.
Arki on lähtenyt pyörimään hyvin. Mies on ollut isyysvapaalla ja palaa vasta ensi maanantaina töihin. Ollaan saatu opetella perhe-elämää kolmestaan, elää nyt tämä pieni ohikiitävä kuukausi omassa vauvakuplassa. Päivät ovat olleet karua arkea, mutta pääosin olemme nauttineet joka hetkestä. Maitoa pursuaa joka tuutista ja vaipparumba on tullut tutuksi. Sitä paljon puhuttua "sumussa elämistä" väsymyksen vuoksi emme ole kokeneet, koska vauva nukkuu ihmeen hyvin. Mahaa hänellä kyllä vääntää aina syötön jälkeen, mutta varsinaiset hysteriaitkut ovat jääneet vähiin. Kitinää, ähinää, änkemistä, niitä kuullaan aina säännöllisin valiajoin. Luonteesta on paljastunut ainakin kärsimättömyys ja voimakas temperamentti. Esimerkkinä, jos tissistä ei heti heru niin hyvin maitoa kun poika nälän yllättäessä haluaisi, pienet raivarit on paikallaan. Eniten kuitenkin edelleen pojua suututtaa vaipan vaihto. Nakuna ei ole kivaa. Nakuna pitää huutaa. Kovaa. Olen kuitenkin sitä mieltä että helppo vauva tämä poju on. Olen entistä enemmän rakastunut tuohon pieneen suloisuuteen <3.
Jotta en antaisi liian ruusuista kuvaa uudesta arjestamme, täytynee tuoda esiin myös muutama ikävä seikka. Ehdoton nro 1 on imetys. Sehän ei sitten lähtenyt kunnolla käyntiin. Varmaan osittain sektion vuoksi, osittain pojan teholla vietetyn ajan vuoksi. En siis alkuun päässyt imettämään tarpeeksi tiheästi. Olemme olleet "tuplamaidolla" koko tämän alkuajan. Aina ensin tissit, sitten korviketta pullosta. Vasta nyt, kolmen viikon kohdalla, tuntuu että maitoa on alkanut herumaan enemmän. Sairaalassa poika sai pullosta n. 60-80ml korviketta, nyt tuo korvikkeen määrä on tippunut 20-50ml. Pääasiassa se on n.40ml per syöttö.
Kaikki on tsempannut minua imetyksessä kovasti. Että anna sitkeästi aina ensin tissit ennen pulloa. Tihennä syöttökertoja. Imetä. Imetä. Imetä. Tässä on vaan yksi isohko ongelma. Iso mutta. Nyt kolmen viikon jälkeen uskallan sen sanoa. Imetys ei ole YHTÄÄN minun juttu. Se ahdistaa, itkettää, välillä vähän masentaa. Poika hylkii toista rintaa, vetää raivareita, ei saa tarpeeksi ruokaa. Siitä tulee minulle paha mieli; tuntuu että pakotan pojan rinnalle vasten tahtoaan. Tuntuu, että häntä rasittaa se että rinnoista ei saa niin paljon kun haluaisi. Tuntuu, että pakottamalla rinnalle itketän häntä. Ja tämä kaikki ahdistaa. Olisin iloisempi äiti ilman tätä 2-3 tunnin välein toistuvaa itku-raivarishowta. Olisin parempi äiti. Nyt olen tästä asiasta välillä todella hermostunut, ja tottakai mielialani vaikuttaa poikaankin. Tekisi mieleni lopettaa koko imetys. Vielä en kuitenkaan tee mitään päätöksiä asian suhteen. Jos nyt antaisi imetykselle jatkoaikaa ristiäisiin asti. Sitten nostetaan uudestaan kissa pöydälle. No, mutta tulipa todistettua se, minkä tiesinkin. Että ei se imetys kaikille ole niin piece of cake.
Toinen arkeamme, tai ainakin minun arkea häiritsevä asia on huoli. Jatkuva huoli. Onkohan sillä nyt kuumetta? Tuntuuko se kivuliaalta? Onko se keltainen? Nouseeko sen paino? Onkohan sillä korva kipeä? Miksi se hengittää noin? Miksi se rohisee tuolla tavalla? Tukehtuukohan se yöllä pukluun? Hengittääkö se? Aaaaargh!! Miten ihminen voi olla näin asioita hysterisoiva?!? En vain vieläkään osaa täysin rentoutua. En osaa. Pelottaa että nyt kun tämä onni on meille annettu, se viedään pois. Pelottaa että jotain pahaa tapahtuu. Ja nyt kun olen hereillä ollessa yrittänyt ottaa rennommin, ottaa niin sanotusti järjen käteen, huoli on tullut uniin. Nukun alkuyöt todella huonosti. Siis nukun, mutta uneksin ja sen vuoksi heräilen koko ajan. Yleensä etsin poikaa peittojen seasta. Sylittelen jotain peittomyttyä ja huomaan että poika ei olekaan peiton sisällä. Panikoin, hätäännyn. Kunnes mies sanoo että poika on omassa sängyssään. Tätä saattaa toistua useankin kerran yössä. Hmm... ei ole hajuakaan miten saisin uneksimisen loppumaan.
Uusi jännittävä vaihe alkaa ensi viikolla. Mies menee töihin, jäämme kahdestaan. Tämän ensimmäisen kuukauden olemme hoitaneet poikaa tasapuolisesti. Jännittää ihan tuhottoman paljon, miten pärjään yksin.
Kaikesta huolimatta ja kaiken tämän vuoksi, uusi arki on ihanaa. Odotan kovasti, että saamme luotua oman päivärytmimme ja asiat loksahtelee paikoilleen. Poika kasvaa hurjaa vauhtia, ja mikä onkaan antoisampaa kuin seurata pojan kasvua ja kehitystä. Olen niin ylpeä hänestä, ja niin kovin kiitollinen tästä kaikesta.
Ihanaa, että teillä on ihanaa <3
VastaaPoistaVaikka itsekin huomaan pelkojen hieman onnea varjostavan… Kuumemittarin kanssa käydään useina iltoina nukkumaan ja kaikkia erilaisia ääniä tarkkaillaan tarkasti. Mutta mä olen huomannut, että pkkuhiljaa uskallan hieman höllätä. Kun vauva koko ajan kasvaa, tuntuu että se ei ole enää niin pieni ja hauras ja itsekin uskaltaa luottaa taas vähän paremmin.
Äläkä stressaa imetyksestä, stressin aiheita on varmasti ihan tarpeeksi muutenkin. Halaus <3
Juu ehkä nämä pelot ovat ihan normaaleja meillä molemmilla kun ajattelee kaikkea kokemaamme. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa luottamaan siihen että huomaan kyllä sitten jos jotain on OIKEASTI vialla... Halaus sinnekin <3
PoistaTeillä on raskas kokemus takana, joten on ihan ymmärrettävää, että huolehdit. Sehän kertoo, että olet hyvä äiti, joka haluaa lapselleen parasta! Olen varma, että ajan myötä helpottuu. Hän on vielä niin pieni.
VastaaPoistaÄlä stressaa imetyksestä. Tai no, helppoahan se on sanoa... Mutta tarkoitan sitä, että minusta se on loppujen lopuksi niin pieni asia elämän kokonaiskuvassa. Tärkeämpää on se, että te voitte hyvin, tuli ruoka sitten mistä tahansa.
Näinpä, itsekin ajattelen että tärkeintä että poika saa ruokaa. Pitää yrittää olla stressaamatta... :)
PoistaHyvähän se vain on, että vauva kertoo mielipiteensä ja ärtyisyys on vain hyvä merkki (esim. siinä vaipanvaihdon yhteydessä). Meilläkin alkuun huudettiin kuin hyeena vaippaa vaihtaessa, mutta nyt 2 kk iässä ei olla enää moksiskaan :) En tiedä lohduttaako tämä yhtään, mutta minustakin imetys tuntui alkuun vaikealta ja todella rasittavalta ja meillä on kuitenkin kaikki sujunut oppikirjojen mukaan. Maitoakin tursuaa vaikka useammalle vauvalle. Luultavasti se ajan kanssa helpottaa, mutta jos ei, niin imettämisen lopettaminenkaan ei huono vaihtoehto ole :) Jaksamisia! Alku on aina hankalinta, mutta hiljalleen arki rutinoituu :)
VastaaPoistaJuu ehkä olin epäselvä, siis temperamenttisuus on mielestäni vain hyvä juttu. Hyvä että kertoo mielipiteensä :).
VastaaPoistaImetyksen suhteen tuntuu että kaikki muut luovat paineita imetykseen... Sairaalassakin aika moni hoitaja oli aika imetysnatsi. Pitisi vaan ottaa rennommin ja tehdä niinkuin hyvältä tuntuu. Ja uskon että asiaa helpottaisi, jos oma rintamaito riittäisi..mutta kun ei riitä. Korviketta tarvitaan joka tapauksessa.
Olipa ihana kuulla teistä!
VastaaPoistaHei, on ihan huippuhienoa että imetys on onnistunut tähänkin asti! Vauva on saanut ne tärkeät ensitipat ja saat olla ylpeä itsestäsi. Jos imetys ei ole sinun juttu ei se haittaa, vaikka joskus siltä tuntuu se ei kuitenkaan määrittele äitiyttäsi. Teet juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu! ♡ Korvikkeellakin vauvat kasvaa. :) toisaalta taas hienoa, että jaksat vielä yrittää. Tiedät ainakin tehneesi kaikkesi :) isot tsemppaukset sinne!
Ja sitten tuosta pelosta. Mä tarkistan edelleen joka ilta ja jos pojat nukkuu pitkään, että ne hengittää. Eikä taustalla ole sinun kokemaasi. Joten tällä kokemuksella voin sanoa että äidin pelko lapsen puolesta ei varmasti helpota koskaan. Sen kanssa vaan oppii elämään, joten anna tässäkin itsellesi aikaa. :)
Ihanaa vauva-arkea teille! ♡
Kiitos tsempeistä, tuli hyvä mieli <3.
PoistaTuo paniikinomainen huoli on ehkä hieman jo hellittänyt, nyt alkaa tuntumaan että se on sitä normaalia äidin huolta :) ja sehän on ihan tervettä.
Mukavaa viikonloppua!
Ihan pakko kommentoida tuota imetystä... Mulla oli myös ongelmia imetyksen kans, koska maitoa ei tullut tarpeeksi. Kaikki vaan kehotti imettämään lisää ja lisää ja antoivat monenlaisia vinkkejä joka lähtöön, miten saada maito herumaan. Jaksoin sitä yrittämistä melkein pari kuukautta, jonka jälkeen luovutin. Jatkettiin pelkällä korvikkeella (joka oli ollut mukana siis alusta asti), jonka jälkeen syöttöhetkistä tuli ihanan rauhallisia. Ei tarvinnut vauvan huutaa nälkää eikä itsellä turhautua, kun ei maitoa tullut tarpeeksi. Se monien hokema side äitiin syntyy kyllä ilman imetystäkin.Tehkää vaan niin ko teistä parhaalta ja luontevimmalta tuntuu välittämättä muiden mielipitestä :)
VastaaPoistasanna k.
Kiitos <3 tuntuupa hyvältä saada vertaistukea tähänkin asiaan. Sairaalassa ehkä vähän painostivat tuohon imetykseen ja ne sanat on jääneet soimaan päähän. Tulee sellainen paskaäitifiilis, jos mainitsenkin imetyksen lopettamisesta. Pitäisi vaan unohtaa imetysfanaatikkojen mielipiteet ja tehdä niinkuin itsestä tuntuu parhaalle :)
PoistaTaustailijan on ihan pakko kommentoida tuohon imetysasiaan :).
VastaaPoistaVauvanne on nyt saanut ne tärkeimmät ensimmäiset maitotipat. Korvikkeella kasvaa terveitä, vahvoja lapsia ihan kuten rintamaidollakin! En millään tavalla väheksy imetystä - päinvastoin. Mutta imetys on kivaa silloin, kun se on helppoa ja se onnistuu. Kaikilla se ei onnistu ja, jos se alkaa aiheuttamaan enemmän stressiä kuin äitiyden iloa niin jatkamista pitänee vähän punnita. Mieti minkä määrän stressihormonia siirrät lapseesi jokaisella imetyskerralla?
Mutta mitä jos ette jokaisen syötön jälkeen tarjoaisikaan heti lisämaitoa pullosta? Mitä jos rinnasta tuleva maito oikeasti riittäisi? 20 milliä pullosta rinnan jälkeen on aika vähän ja voisi kuvitella, että ainakin sillä kertaa rinta olisi riittävä :).
Minulla imetys ei onnistunut. Osittaisimetin kumpaakin lastani muutaman kuukauden. Ykkösen kanssa imetyshetket kestivät niin kauan, että lähestulkoon asuimme sohvalla ja aina sen jälkeen piti antaa vielä pullomaitoa. Kakkosen kanssa maito ei vaan riittänyt. En voinut käyttää imettämiseen niin paljon aikaa kuin maidon nouseminen olisi vaatinut, koska esikoinen vaati oman huomionsa. Olen päättänyt, että jos ikinä saan kolmannen lapsen niin häntä en imetä ollenkaan. Niin stressaava se meille oli!
Kokemuksenne jälkeen on täysin ymmärrettävää, että stressaat ja huolehdit vauvan voinnista. Mikäli huoli vauvasta alkaa käydä liian isoksi niin toivottavasti sinulla on ymmärtäväinen neuvolan täti, jolle voit asiasta puhua. Pitäisikö menetystänne ja uuden vauvan syntymää käydä ehkä keskustelemassa jossain? Väsyneenä et jaksa olla hyvä äiti ihanalle vauvallenne.
Voimia arkeen ja pitäkää pienestänne hyvää huolta :)! Ihan varmasti pärjäät, vaikka isi töihin suuntaakin!!
terv. Sari
Yleensä emme heti imetyksen jälkeen pulloa annakaan, vaan katsomme josko vauva olisi saanut tarpeeksii rinnasta. Yleensä ei. Noin kerran päivässä rintamaito riittää välipalaksi. Ja itseasiassa nyt olen taas huomannut että korvikkeen määrä on vähän lisääntynyt, nyt sitä menee yleensä n. 50ml, välillä vähän enemmänkin, joskus vähemmän. Pitääpä jutella tästä imetysasiasta neuvolassa. Ja olen tosiaan siellä hyvin avoimesti jutellut huolehtimisestanikin. Mutta kuten jossain kommentin vastauksessa mainitsin, nyt tuo huoli on ollut jo ihan "normaalilla" tasolla eikä enää niin hysteeristä.
PoistaIhanaa, että teillä on siellä jo kohta kuukauden ikäinen pieni vauva <3. Tsemppiä kovasti vauva-arjen haasteisiin. Toivottavasti saat olla paljon hyvällä mielellä ja päivissä on paljon ihania hetkiä. Kaikkea hyvää myös ensi viikkoon, kun arki vähän muuttuu taas. <3 Hienosti menee varmasti!
VastaaPoistaKyllä, päivissä riittää ihanuutta, on tuo poika niin mahtava pakkaus <3. Pieniä haasteitahan nuo imetys ja muut jutut ovat vaan, ei mitään vakavaa. Kiitos tyttöankka :).
Poista