Vuosi 2013 - Surua, odotusta, ikävää, onnea. Rakkautta.

Mennyt vuosi. Mitä kaikkea se pitikään sisällään. Koko vuoden kulku on hyvin kirkkaana mielessäni, mutta silti tuntuu että kaikesta vuoden aikana koetusta on jo ikuisuus.

Viime vuoden alkua leimasi vielä vahvasti suru ja odotuksen odotus. Suru tyttären kuolemasta oli valtava, ja edelleen muistan tunteneeni katkeruutta ja vihaa päivittäin. En voinut ymmärtää miksi juuri meille kävi niin. Odotimme lupaa yrittää toista vauvaa. Sektion vuoksi olisi pitänyt odottaa vuosi. Olin varannut ajan yksityiselle ja toivoin hänen kertovan että kohtuni on valmis seuraavaan odotukseen.

Alkuvuoteen mahtui mahtava reissu ystäväporukan kanssa Saariselälle. Se oli erittäin tarpeellinen irtiotto, lomaa surusta, maisemanvaihdos jota tarvitsin kipeästi. Heti tuon reissun jälkeen olikin tuo lääkäriaika. Yllätyksekseni sain kirjallisena luvan yritykselle: "ei estettä uudelle raskaudelle", luki paperissa. Muistan miten typertyneenä soitin miehelleni. Saamme alkaa yrittämään.

Lääkäriaika oli helmikuun alussa. Maaliskuun puolessavälissä tein positiivisen raskaustestin. "Kulta, saatan olla raskaana", sanoin häilyvä viiva testissä miehelle. Peilasimme tikkua eri suunnista ja kyllä se positiviselta tulokselta näytti. Parin päivän päästä tein uuden testin, jossa näkyi jo tumma selkeä viiva. Onnea. Hämmennystä. Pelkoa. Epäuskoa. Iloa. Rakkautta. Miten paljon tunteita voikaan yksi viiva aiheuttaa. Tunsin syvää kiitollisuutta siitä, että tulin jo toisen kerran niinkin nopeasti raskaaksi.

Alkuraskaudesta en muista juuri mitään. Ajatukset olivat toukokuun 23.päivässä, enkelityttömme syntymäpäivässä. Tuohon päivään latasimme paljon, ja se olikin raskain päivä pitkään aikaan. Sen jälkeen tuollaisia totaalisia romahtamisia ei olekaan tainnut tulla. Tottakai ikävä on ollut koko ajan kova ja itku tulee edelleen välillä, mutta hysteerisyys ja palasiksi repivä tuska on poissa. Toisaalta helpottavaa, toisaalta niin surullista. Tuskan kanssa eläminen oli kuitenkin niin helppoa, sillä se oli ainoa asia mitä tarvitsi ajatella. Kun tuska helpotti, piti opetella elämään uudestaan. Samoin uusi raskaus pakotti luopumaan surussa rypemisestä; nyt piti ajatella vatsassa asustelevan pienokaisen parasta.

Kesällä elin helppoa vaihetta raskaudessa. Olin puolivälissä. En osannut vielä täysillä pelätä, pystyin nauttimaan kasvavasta mahasta. Reissasimme lomalla paljon, osallistuimme kahtiin kesähäihin, nautimme lomasta. Jäin töistä pois jo alkusyksystä. Virallisesti liitoskivut olivat kovat, mutta totuus oli että myöskään pää ei enää kestänyt töissä oloa. Pelotti ja ahdisti. Mitähän tuona syksynä tein? Totta puhuen en enää muista. Kotiakaan emme laittaneet vauvalle valmiiksi vasta kuin loppumetreillä. Kaippa vain odotin. Pelkäsin pahinta, toivoin parasta. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

En voi sanoin kuvata sitä onnen tunnetta, kun saimme pienen poikamme marraskuussa kotiin. Unelmien täyttymys. Ihme. Paljon mahtui menneeseen vuoteen. Paljon tunteita, paljon kokemuksia. Paljon henkistä kasvua. Olen onnellinen, että meidän vuosi sai tällaisen päätöksen.

Nyt aika ennen poikamme syntymää ja aika sen jälkeen tuntuu kahdelta eri elämältä. Miten kaikki ennen poikaa tuntuukin niin kaukaiselta. Ihan kuin olisimme eläneet tätä nykyistä elämäämme jo paljon kauemmin kuin kaksi kuukautta. En muista enää miltä tuntui olla raskaana, miltä pienet potkut tuntuivat. En muista mitään raskaudenaikaisia kipuja joita tunsin. Onneksi kuitenkin yksi asia on säilynyt yhtä läheisesti ajatuksissani kuin aikaisemminkin. Enkelitytär. Häntä emme unohda koskaan.

Tekisi mieli kiittää jotakuta, että saamme aloittaa vuoden 2014 näin onnellisissa merkeissä. Reilun viikon päästä on kauan odottamamme ristiäiset. Joka päivä saamme seurata kun poikamme kasvaa, kehittyy ja oppii uutta. On hurmaava oma itsensä, itse suloisuus. Ja me, minä ja mieheni, saamme vihdoin kokea, miltä tuntuu olla äiti ja isä. Miltä tuntuu, kun kotona on tuhiseva pieni nyytti.

Tuokoot tämä vuosi tullessaan rakkautta, iloa ja onnellisia, pieniä arjen hetkiä. Toivon niin kovin, että meidän suurimmat vastoinkäymiset olisivat jo takanapäin.

Onnellista uutta vuotta kaikille <3