Neuvolalääkäriä, ristiäisvalmisteluita ja muita kuulumisia

Tänään oli 2kk neuvolalääkäri. Poika oli taas kasvanut HURJASTI. Painoa on jo n. 5,5 kg ja pituuttakin 57,5 cm. Ei ihme että 56 koon vaatteet alkavat käydä pieneksi! Kaikki oli muutenkin hienosti. Tuntui hyvältä lukea neuvolakortista "voinut hyvin, kasvaa hyvin, kehitys normaalia, terve". Nyt olisi pitänyt antaa rotavirusrokote, mutta koska tällä viikolla on ristiäiset ja tuo suun kautta otettava rota saattaa aiheuttaa mahavaivoja, päätettiin siirtää rotan otto ensi viikolle. Mahavaivoja kun pojalta löytyy jo muutenkin.

Ensi maanantaina pääsemme hakemaan vakuutustakin pojalle. Mehän emme ottaneet odotusajan vauvavakuutusta, koska tytön kuoleman jälkimainingeissa totesimme sen olleen täynnä porsaanreikiä. Kun sitä oikeasti silloin olisi tarvinnut,  se oli yhtä tyhjän kanssa. Terve vauva kun kuolee syntymän jälkeen, vakuutus ei korvaa mitään. Noh, olen ollut tyytyväinen ratkaisuun nyt pojan kohdalla. Virustauti hoidettiin hyvin sairaalassakin ja muuta lääkärintarvetta ei ole ollut. Haluan kuitenkin nyt 2kk iässä tuon vakuutuksen hakea. Sairastelukierteet kun näkyy olevan yleisiä sitten päiväkoti ja kouluaikana, joten helpompi on sitten käydä aina yksityisellä. Ja toki nyt myös vauva-aikana.

Ristiäisjärjestelyiden kanssa on ollut hulinaa. Huh, enpä tajunnutkaan mitä kaikkea pitää muistaa hoitaa. Ja jotenkin kaikki on nyt jäänyt viimeiselle viikolle. Huomenna meille tulee minun vanhemmat ja anoppi. Leipomista nimittäin riittää ja poikakin olisi hoidettava. Hyvä siis että paikalla on apukäsiä. Toissapäivänä suunnittelimme ystävän kanssa juhlapaikan pöytien koristelut ja tänään pitääkin käydä tilaamassa kukka-asetelmat kastepöydälle ja tarjoilupöydälle. Kastemekko on minun suvun perintöä, se on ollut minun lisäkseni veljieni, serkkujeni ja veljenpoikien päällä. Äitini on tehnyt kasteliinan ja juhlapuvun pojalle, kastemalja tulee miehen suvun puolelta.

Hassusti ristiäiset ovat alkaneet jännittää. Meneekö kaikki hyvin, mitä ihmiset tuumaavat nimestä, ehdimmekö tehdä kaiken... Työhöni on ennen äitiyslomaa kuulunut paljon tapahtumatuotantoa, joten yleensä omatkin juhlat ovat hoituneet samalla rutiinilla. Nyt kuitenkin huomaan että kun olen useamman kuukauden ollut ilman aikatauluja, nämä viime hetken järjestelyt ja tiukat aikataulutukset vähän stressaavat. Hohoi, missä olet sisäinen tapahtumatuottaja? Pitänee kaivaa se nyt vielä viime metreillä esiin :).

Muutoin arki rullaa ihan kivasti.  Juu, myönnän että olemme miehen kanssa koko ajan väsyneempiä ja yöheräämiset tuntuvat joka yö vaikeammilta. Onneksi väsymys ei ole vielä vaikuttanut päivän jaksamiseen. Edelleen jaksan hyvin puuhailla pojan kanssa, tehdä kotitöitä ja käydä vaunuttelemassakin. Ja toivo elää että yöheräämisetkin iän myötä vähenisivät. Tällä hetkellä viimeinen tankkaus ennen yötä on puoliltaöin, yön aikana herätään kahdesti ja aamun ensimmäinen syöttö on noin seitsemältä. Viime yönä tosin tapahtui joku ihme, poika nukkui putkeen klo 22-02! Ja eivät ne yöt pahimpia ole, vaan nukutus klo 21-00 välillä. Yleensä tuohon väliin mahtuu paaaaaljon kitinää, itkeskelyä, hyssyttelyä, tutin nostoa, syöttöjä ja ties mitä. En tiedä minkä kikka kolmosen keksisi, että nukuttaminen sujuisi jouhevammin...

Poika on edelleen (tietenkin!) maailman ihanin. Joka aamu poju väläyttää niin hurmaavat hymyt äidille ja isälle että kyllä väsymys unohtuu heti. Paljon poika jo hymyilee ja äänettömästi nauraa, se on ihanaa. Vähän jo osaa keskustellakin :). Sitterin lelukaaressa roikkuvat pehmolelut ovat paras juttu tällä hetkellä, niiden kanssa naama on näkkärillä koko ajan ja ääntä tulee! Ilmeisesti poika kertoilee leluille aina tärkeimmät kuulumiset. On se niin ihana <3. Miten pientä ihmistä voikaan rakastaa näin paljon. Nyt tiedän mitä tarkoitetaan äidinrakkaudella.

Äidin murunen taitaa heräillä. Pitää siis mennä :)