Eilen sain ensimmäisen asiattoman kommentin blogiini, tekstiin Kuka ottaa vastuun? Suutuspäissäni poistin viestin ja myös oman kommenttini, minkä olin vastaukseksi kirjoittanut. Pahoittelen. Kommentti meni näin (tämä on suora lainaus, kommentti oli myös sähköpostissani):
Muista nyt, ettei sitä bakteeria kukaan lääkäri tai hoitaja sinuun tai lapseesi tartuttanut.
Varaudu siihen ettei ketään syyllistä löydy. Lohduttaako se jos lääkäri saa jonkin pienen huomautuksen. vastasyntyneitä ja synnyttäjiäkin kuolee suomessa niinkuin muissakin länsimaissn, vaikka kaikki tehtäisiin "oikein" Anonymous
Kenenkään ei tarvitse pahoittaa tällaisesta kommentista mieltänsä. Kommentti nimittäin onnistui tavoitteessaan; se satutti minua, se sai minut
vihaiseksi. Sen vuoksi, että se ei ollut totuudenmukainen, väittämille ei ollut mitään perusteita ja kommentti vähätteli menetystämme mitä pahimmalla tavalla. Uskon että se tuntuu myös läheisistäni ja vertaisista pahalta. Yön yli nukuttuani tajusin, että tämän kommentin pitää näkyä blogissani. Juuri siksi, että se osoittaa ihmismielen raakuuden ja tylyyden. Sen, miten ilkeitä jotkut ihmiset voivatkaan olla. Sen, miten he ehdoin tahdoin haluavat hieroa suolaa haavoihin. He ovat ihmisiä, jotka puolustavat sokeasti ehkä omaa ammattikuntaansa tai itseään. Miettimättä asian toista puolta, miettimättä oikeudenmukaisuutta. Siksi päätin kirjoittaa kommentista.
Esitän nyt kommenttiin vastineeni. Kukaan hoitaja tai lääkäri ei todellakaan tartuttanut bakteeria minuun tai vauvaani. Mutta vuorossa ollut lääkäri ei hoitanut minua valtakunnallisen suosituksen mukaan, joka lääkäreiden mukaan on ohjeistus ko. sairaalassa. Synnytyksen aikana minulle nousi 38.1 astetta kuumetta ja ohjeistuksen mukaan antibiootti on annettava, jos synnyttäjälle nousee kuumetta 38 tai yli. Lääkäri ei määrännyt antibioottia, vaikka kätilö oli informoinut häntä kuumeesta. Selvyyden vuoksi, tässä on linkki suositukseen: http://www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/ohjeet_ja_suositukset/sll462006-4821.pdf Rautalangasta vääntäen, faktatieto löytyy heti ohjeistuksen alusta. Minua ei siis testattu odotusaikana, joten b-streptokokista ei ollut synnytyksen käynnistyessä tietoa. Siksi antibioottia ei annettu automaattisesti. Ohjeistuksen mukaan yhdenkin riskitekijän ilmaantuminen synnytyksen aikana tarkoittaa sitä, että antibiootti tulee antaa. Minulla riskitekijä oli yli 38 asteen kuume. Siinä ei ole mitään epäselvyyttä eikä tulkinnan varaa. Tutkimukset todistavat, että antibiootilla on todella hyvä vaste; lähes aina se toimii. Vauva ei ehkä sairastu, eikä todellakaan kuole. Siksi tämä ohjeistus onkin olemassa, tämä hoito-ohje on toimiva. Eli tapauksessani kaikkea ei tehty oikein. Ja kyllä se lohduttaa jos lääkäri saa huomautuksen. Ja, satunpa tietämään että kyseistä lääkäriä kohtaan on tehty toinenkin kantelu. Kaksi huomautusta aiheuttaisi heti vakavammat seuraamukset lääkärille. Ja kyllä, se myös lohduttaisi.
Loppuun haluan vielä todeta, että tiedän, että on oma valintani pitää blogi julkisena. Tällöin kuka vain voi kommentoida. Luotin siihen, että kukaan ei kirjoittaisi tänne asiattomuuksia silkasta ilkeydestä. En aio alkaa tappelemaan blogissani, koska se ei ole blogini tarkoitus. Blogini tarkoitus on helpottaa
oloani, auttaa minua surutyössä. Antaa vertaisille tukea, auttaa
läheisiä ymmärtämään. Sen vuoksi pidän kommenttia erittäin asiattomana,
koska kommentti edustaa blogini tarkoituksen vastakohtaa. Lisäksi
anonymous nimimerkin taakse on niin kovin helppo piiloutua. Yritän jatkossakin pitää kuitenkin avoimen mielen blogin suhteen. Jotta blogini palvelisi tarkoitustaan, en tulevaisuudessakaan aio sensuroida tekstejäni.
Ensinnäkin osanotto valtavasta menetyksestänne. Olen niin suruissani, että lääkäri teki virheen, kaikki meni pieleen ja rakas lapsenne kuoli.
VastaaPoistaEn jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka vaeltavat blogeissa jättäen anonyymejä kommentteja tarkoituksenaan loukata ja satuttaa ihan vieraita ihmisiä. Millaista nautintoa voi saada siitä, että käy vielä vähän potkimassa jo valmiiksi maahan lyötyä ihmistä? Täytyy siinä olla tällaisella kommentoijallakin jotenkin onneton elämä.
Voimia ja valonpilkahduksia sinulle!
Anonyymit on kyllä siitä "hienoja" tyyppejä että ne voi kommentoida ihan mitä vaan mutta ei kuitenkaan pysty laittaa omaa nimeään tai naamaan näkyville. *halaus*
VastaaPoistaJohanna, ihan hirveän kommentin olet saanut! Kyllä on maailmassa ilkeitä ihmisiä, hyi olkoon.
VastaaPoistaMinäkin mietin joka päivä, kun blogi on julkinen, että koska se tulee... Se kommentti, joka provosoi, satuttaa, vihastuttaa. Onneksi minulle ei ole tällaisia tullut, vaikka erilaisia mielipiteitä kylläkin.
Älä sensuroi. Kirjoita ihan just sitä, miltä susta tuntuu. Pitää vaan muistaa, että suurin osa lukijoista on kuitenkin niitä ymmärtäviä.
Halaus. <3
Pitää vielä erikseen tähän kommentoida, että erilaiset ja eriävätkin kommentit ovat oikein tervetulleita, mutta olisi kiva jos henkilö viitsisi vähän paneutua aiheeseen ennenkuin möläyttää jotain, mistä oikein paistaa se tietämättömyys ja provosoivuus. Tuosta kun niin paistoi läpi että joko hän ei ollut lukenut aikaisempia kirjoituksia eikä näin ollen tiennyt koko tarinaa, tai sitten hän nimenomaan tahtoi ärsyttää...
PoistaEn sensuroi jatkossakaan. Mukavaa viikonloppua Miilosa <3 halaus sinulle.
Hei!
VastaaPoistaTodella ikävää että joudut vielä täälläkin pahoittamaan mielesi. Blogisi on minusta erittäin hyvä ja vertaistukea antava ja kiitos siitä että jaksat sitä kirjoittaa. Voimia taas uuteen päivään ja toivotaan että jatkossa viestit ovat asiallisia ja sinulle hyvää mieltä tuovia. Halauksi <3
Kiitos teille kaikille <3 kyllähän minä ymmärrän että näitä voi tulla, oma valinta oli pitää blogi avoimena. Oli vain ihan pakko kumota tuo kommentti ja osoittaa että väärässä on. Ihania olette, kiitos <3 halaukset!
VastaaPoistaMeinasin kommentoida samasta asiasta, mistä olit jo itsekin kirjoittanut. Anonyymi ei nyt tainnut ollut tai halunnut olla perillä teidän tilanteesta. Ei tietenkään lääkäri tai hoitaja teihin tartuttanut mitään (ääliö anonyymi). Teitä ei hoidettu oikein. Piste. Hoitovirhe. Ja joku on siitä vastuussa.
VastaaPoistaOlen pahoillani tuollaisen ihmisen puolesta, joka kehtaa nimettömänä jättää ilkeitä kommentteja. Hyvä, että joit kuitenkin tuon kommentin blogissasi.
Minusta teitä on kohdannut ihan hirveä vääryys. Olen pahoillani ja toivotan kovasti jaksamista <3
Hei Lumi ja kiitos kommentistasi. Voi kuinka toivon, että voisin itsekin puhua hoitovirheestä. Vielä en voi, odotellaan päätöstä viralliselta taholta. Kävi miten kävi, tulen kuitenkin itse tietämään, että asianmukaisesti asiaa ei hoidettu.
PoistaKävin lukemassa myös sinun blogiasi. Toivon kovasti teillekin voimia <3
Hei Johanna, ikävä kuulla, että joku ilkeä tai vähintäänkin ajattelematon ihminen onnistuu inhottavalla kommentillaan aiheuttamaan sulle pahan mielen. älä välitä, monesti tuollaisilla on jotain suuria suruja tai ongelmia itsellään, ja purkavat niitä sitten miten sattuu.
VastaaPoistaItse kun vastasin sinulle tuohon kirjoitukseesi ihan omalla nimimerkilläni tietysti, mietin muuten kovasti, miten sanani muotoilen. Koska en ole vastaavaa tilannetta kokenut, pelkäsin, että saatan loukata sinua vain puhumalla omista ajatuksistani/tunteistani.
Olen huomannut, että välillä minusta tuntuu silti helpommalta löytää ajatuksia jonkun toisen tilanteeseen, ja kommentoida niitä, kuin kirjoittaa omasta tilanteesta. Ehkä, koska ne ovat etäisempiä kuin omat, jotka ovat "liian lähellä" minua. Aloitin blogeihin kirjoittamisen anonyymina kommentoijana (tosin usein nimimerkin mainiten), ja se auttoi minut kirjoittamisen alkuun.
Voimia tuon asian selvittämiseen, toivon totisesti, että lääkäri saa huomautuksen virheestään. Kunpa hän myös pahoittelisi virhettään.
Kiitos Kisu <3 kommenttisi on aina ilahduttanut minua ja tuonut lohtua. Toivon myös, että oikeus toteutuu. Sitä emme voi tietää ennenkuin Valviran päätös tulee.
PoistaVasta oman lapseni kuoleman, ja kaksosveljen pikkukeskosuuden myötä, on tietoisuuteeni tullut miten vähän kuitenkaan hoitohenkilökunta tietää esimerkiksi kaksosraskaudessa yleisestä TTTS syndroomasta, joka yleensä aina hoitamattomana johtaa kuolemaan. Tästä asiasta harva neuvolan henkilökunta tai lääkäri tietää, eikä esim oppilaitokset ota edes tarjottuna luentopakettia aiheesta. Kuulemma työ sitten opettaa (toisinsanoen kuolema opettaa). Otin tämän esimerkkinä, joka on omalle kohdalleni sattunut.
VastaaPoistaTarkoitukseni on vain sanoa että jokainen aiheellinen huomautus hoitovirheestä ESTÄÄ toivottavasti seuraavan äidin ja lapsen kohdalla virheen. Äidit kuten sinä, jotka jaksavat ottaa asian esille, ja vaativat asianmukaista hoitoa, auttavat toisia äitejä.
Olen erittäin pahoillani että sinulle ja enkelillesi kävi näin. Toivon että asiat etenevät niin, ettei ainakaan sama lääkäri ikinä tee samaa virhettä, ja siitä opitaan. Kalliisti saatu oppi.
Ikävä että joku on väärinymmärtänyt kirjoituksesi, ja käyttäytyy puolustelevasti. Se jos mikä satuttaa todella paljon, kuin veistä kääntäisi haavassa.
terveisin Annina
Hei Annina, kiitokset kommentistasi ja osanotto suruusi. Toivon myös, että tällä kaikella taistelulla on edes se lopputulos, että näin ei enää käy. Minulla on sellainen tunne, että b-streptokokkia ei aikaisemmin otettu sairaalassa ja neuvolassa kovin vakavasti, ja vasta tämä herätti heidät.
PoistaHienoa, että kirjoitit vastineen. Kommentti oli tilanteenne väheksymistä, enkä ymmärrä miksi kukaan kirjoittaisi vastaavaa. Olet rohkea Johanna <3
VastaaPoistaKiitos Minna <3
Poista