Lumen myötä tuli valo. Niin ulos kuin myös ajatuksiini. Jälleen kerran joudun ihmettelemään, miten tunteet ja ajatukset voivat heitellä näin paljon.
Ajatukset joulusta ovat nimittäin muuttuneet. Tai ainakin nyt tuntuu siltä. Olen käynyt joulumarkkinoilla ja ostanut jo kolme joululahjaa. Olen laittanut jouluvalot kotiin, suunnitellut joulun pyhien viettoa. Ystäväni antoi minulle lahjaksi piparkakkutalon ainekset. Meillä ei ole
koskaan ollut piparkakkutaloa. Tarkoitukseni oli tehdä sellainen sitten
lapsen kanssa. Olen kuitenkin päättänyt tehdä sen nyt. En siksi että on
pakko, vaan siksi että haluan. Joululahjojen hankintakin tuntui hyvältä, vaikka en ole ostanut lahjoja moneen vuoteen. Vaikka meidän rakkain pienokainen ei ole täällä, se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi ilahduttaa muita rakkaitani. He ovat sen ansainneet. Odotan myös joulun pyhiä; hyvää ruokaa, ulkoilua ja yhdessä oloa. Joulukuusta en halua, jouluhössötyksestä puhumattakaan. Inhokkilistalle voisi lisätä myös joululaulut, jotka eivät tunnu tänä vuonna hyvältä. Ne tuntuvat liian iloisilta. Liian onnellisilta. Teennäisiltä.
Vielä kuukausi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että joulu voisi tuntua missään määrin hyvältä. Menneiden vuosien joulutunnelmaa en ole vielä tavoittanut, mutta mielestäni sille ei ole edes tarvetta. Aion mennä päivä kerrallaan. Niinä päivinä voin valmistella joulua, kun se tuntuu hyvältä, mutta niinä päivinä kun on huono olla, joulun voi hetkeksi unohtaa. Näin ajattelin toimia myös joulun pyhinä, koska etukäteen en voi aavistaa, millainen olo jouluna on. Tyttären 7 kk kuolinpäiväkin osuu joulupyhälle.
Vaikka pääosin tällä hetkellä olo on seesteinen, spontaani itku tulee edelleen usein. Tänään menin bussilla töihin. Eräällä pysäkillä kuski huusi, että tehkää siellä keskellä tilaa vaunuille. Pysäkiltä bussin kyytiin nousi perhe vaunujen ja pienen tytön kanssa. Kyyneleet nousivat välittömästi silmiini. Niin, nyt joulukuussa minunkin piti olla tyttären kanssa kotona ja kulkea bussilla vaunujen kanssa jouluostoksille. Kierrellä kauppoja, ehkä käydä tervehtimässä työkavereita toimistolla. Valmistella joulua yhdessä lapsen kanssa.
Menetetyt unelmat ja suunnitelmat tavoittavat minut lähes päivittäin. Siihen ei tarvitse kuin pienen ulkopuolisen ärsykkeen; perheen vaunujen kanssa, iloiset joululaulut, joita viime jouluna lauloin mahassa asustelevalle pikkuiselle tai kenkien alla narskuvan lumen, jonka tänä talvena piti narskua vaunujen rattaiden alla. Nuo esikoiseen kohdistetut unelmat tulevat aina seuraamaan minua. Enkä toisin tahtoisikaan.
Mutta voi kuinka kuitenkin toivon että tämä epäonnen vuosi olisi jo ohi...
<3 Ihanaa :) Kiva kuulla, että olet saanut joulun iloisemmastakin tunnelmasta kiinni.
VastaaPoistaMinuakin lumi on ilahduttanut, ja jouluvalot.
Minua itkettää enemminkin surulliset joululaulut, kuten eilen joululaulutilaisuudessa laulettu Varpunen Jouluaamuna.
On niin monia joululauluja, joissa kaivataan jotakuta. Niillä on nyt erilainen merkitys minulle kuin ennen. Tässä eräs kaunis http://www.youtube.com/watch?v=Kg4L5bVrV1A
Ehkä tästä vuodesta lähtien joulu on sekä iloa, että surua... mutta kaipa tilaa on molemmille :) <3
Kiitos Kisu <3 Uskon myös, että molemmat, suru ja ilo ovat jatkossakin jouluissa mukana... ja varmaan koko elämässä. Ihanaa on, että en ole väkisin yrittänyt saada joulutunnelmasta kiinni, vaan se hyvä olo on tullut vaivihkaa, huomaamattani. Toki fiilikset voi vielä heitellä, mut nyt tärkeintä on tämä hetki.
PoistaMua kanssa ärsyttää, kun tätä omaa oloa on vaikea päästää mihinkään pakoon. Niitä vauvoja ja vauvajuttuja on ihan joka paikassa. Ja ne särkyneet unelmat, kuinka lumi ei narsku vaunujen alla, kuinka takan eteen ripustettiin vain kolme joulusukkaa, niihinkin törmää koko ajan. Pojan takia joulua on pitänyt vähän kotona laittaa, tai poika itse löysi koristeet ja jouluvalot ja niitä on jonkin verran yhdessä ripoteltu ympäri taloa. Ja kai se joulumieli aavistuksen kuitenkin hiipii munkin mieleen. Ei onneksi ole enää pitkään tätä vuotta jäljellä, toivottavasti ensi vuosi olisi meille kaikille parempi.
VastaaPoistaMinä olen ehkä osittain alkanut hyväksymään tämän oman oloni. Tämä on osa minua, tulee varmaan olemaan jossain määrin aina. Toivon kovasti, että sinutkin joulumieli saavuttaa <3
PoistaVoi kun kiva kuulla, että olet löytänyt hieman iloa jouluvalmisteluista. Täällä mennään ihan samalla taktiikalla. Joululaulut ovat minullekin vaikeita kuunnella, laulelin niitä paljon pojallemme, joten ne tuovat takaisin paljon muistoja. Jotain instrumentaaliversioita olen pystynyt kuuntelemaan ja suunnittelin siedättää itseni ainakin joihinkin lauluihin. Varpusta jouluaamuna tuskin pystyn kuuntelemaan kuivin silmin ja lapsien laulamat joululaulut ovat myös melkoisia kyynelkanavien avaajia.
VastaaPoistaOlen ollut aina jouluihminen, joten on kyllä kiva, että joulu ei tunnu nyt niin kamalalta kuin luulin. En kyllä usko että ainakaan itse pystyn tänä jouluna joululauluja soittamaan ja laulamaan, ehkä juuri ja juuri kuuntelemaan. Yltiöiloinen markettimusiikki suorastaan oksettaa. Eilen itseasiassa rohkaistuin kaivamaan yhden vähemmän perinteisen joululevyn esille, mutta kun olin laittamassa sitä soittimeen, soitin ei toiminutkaan... Kohtalon ivaa?
PoistaMinä luulen, että tuo siedätys voi olla sittenkin aika vaikeaa. Eilen kävelin kauppakeskuksessa, jossa yllättäen alkoi kuoro laulamaan "Maa on niin kaunis". En edes ehtinyt ajatella asiaa, kun kyyneleet puskivat silmiin. Sama on käynyt aiemminkin Citymarketin joulunavajaisissa, jossa aulassa tuli vastaan lapsikuoro. Levyltä tulevat rimputukset näköjään kestän, mutta oikea laulu aiheuttaa välittömän itkureaktion. Saisiko joulun ilman niitä lauluja, kiitos?
PoistaNiinpä, samaa mieltä täällä. Sokoksella kun kävin niin voi hyvä ihme että ahdisti ne joulurämpytykset. En ole vielä noita haikeita joululauluja kohdannut, mutta ne iloiset ja teennäiset tulevat liiankin usein vastaan...
Poista