Kävinpä tuossa sunnuntai-illan ratoksi Facebookissa ja pikasilmäyksellä törmäsin kahteen ahdistuksen nostattavaan asiaan; raskausmahakuvaan ja "ihanaa jee"-postaukseen pienen lapsen syntymäpäivästä. Huoh. Ahdistuin niin paljon, että pulssi alkoi hakkaamaan ja koko kroppaa suorastaan tärisytti.
Meilläkin on lähestymässä 1-vuotispäivä, mutta sankari puuttuu. Minullakin oli raskausmaha, mutta vauva ei tullut kotiin saakka. Nämä normaalit asiat eivät ole itselleni millään muotoa itsestäänselvyyksiä enää koskaan. En tietenkään voi sanoa, ovatko ne näille muillekaan, mutta jotenkin minulle vaan sellainen olo tuli, että ovat. Ja mikseivät olisi, olivathan ne minullekin aikaisemmin itsestäänselvyyksiä. Mutta miten nämä itsestäänselvyydet nykyään ärsyttääkään!
Ja miten paljon ahdistaakaan se, että saan niin järkyttävän ahdistuskohtauksen näistä asioista! Voi miten välillä vihaankaan tätä suunnatonta kipuilua, mitä muiden elämät minussa aiheuttavat! Haluaisin niin kovin olla muiden puolesta onnellinen ja ennemminkin hymyillä tuollaisille Facebook-postauksille, mutta tunne-elämäni näyttää elävän omaa elämäänsä. Tahtotila on tällä hetkellä eri kuin tunnetila ja ei noita tunteita voi vaan off-napista kääntää poiskaan. Ja miten puskista nämä ahdistukset tulevat. Pitkään on taas olo ollut suht ok hirveää uupumusta lukuunottamatta, mutta nyt olo on jälleen kerran kuin jyrän alle jäänyt. Teilattu. Lyöty.
Milloin tämä kipuilu lakkaa? Tällainen ahdistus imee kyllä aika nopeasti ne voimavarat, mitä olen saanut kerättyä varastoon. Ahdistus on itseasiassa melkeinpä yksi pahimmista olotiloista. Surun kestän, pelonkin kestän. Ikävän kestän. Mutta ahdistus lyö minut maahan, imee minut kuiviin, tuhoaa kaikki positiiviset tunteet.
Haleja Johanna <3
VastaaPoistaMinustakin tuntui tällä viikolla pahalta lukea Facebook päivityksiä. Eräs kaverini sai pojan, joka sai nimekseen yhden version esikoiseni nimestä. No nimi ja sen versiot ovat muodissa, joten ei sinänsä pitäisi olla yllätys, mutta silti sattuu kun tietää, ettei omaa lastaan sillä nimellä koskaan enää voi kutsua - sillä jonka hänelle valitsimme :(
Toinen kaverini sai lapsensa muutama päivä sen jälkeen kun viimeinen muuttolaatikko oli purettu ja talon remontti saatu valmiiksi. Siitä vaan tuli sellainen olo, että miten joillakin voikin asiat mennä "juuri niinkuin pitää". Kateuden tapainen tunne käväisi mielessä, ja herätti ikuisen kysymyksen Miksi? :(
Vaikka tietenkin haluan olla iloinen heidän puolestaan, totta kai!
Tätä tää on :( Voimia.
kiitos kisu kommentista, ymmärryksestä ja tuesta <3 nuo "juuri niinkuin pitää " elämät minuakin ahdistaa...onneksi en ole yksin ahdistuksen kanssa... Haleja!
PoistaMoikka!
VastaaPoistaPakko oli miunkin taas kommentoida...
Nimittäin tosta facebookista... Joo miehän jouduin sieltä poistamaan oman profiilini kaiken tämän jälkeen. Kamala ahdistus kun luvin niitä päivityksiä kun kaikki oli vielä hyvin. Sitä päivittelyä että kohta on meillä ihana pieni käärö täällä kotona. Ja jotenkin jopa pelkäsin sitä kysely tulvaa että mikä siellä meni nyt pieleen... En vaan ole valmis vieläkään kohtamaan sitä facebookin elämää. Vaikka profiilini onkin poistettu mutta valitettavasti tämä meidän painajainen en poistu. Ehkä jonakin päivänä voin taas olla siellä, mutta tällä hetkellä en koe sitä tarpeelliseksi.
Tällä hetkellä olen kamalassa flunssassa ja töissä on järkyttävä kiire ja stressi! Nyt viikonloppu on mennyt siis ihan sängyn pohjalla. Ihanat aurinkoiset päivät kyllä piritstävät kummasti, mutta myös jännityksellä odotan pojan tulevaa 1vuotis päivää...
Kaikkea hyvää teille <3 <3
Samoilla fiiliksillä täälläkin. Tosin itse koen edelleen ahdistavana noi face päivitykset. Ajattelin että sitten kun oma raskaus päättyisi onnellisesti toipuisin ja sulattaisin taas kaikki vauvauutiset mutta nyt huomaan ettei se mennyt niin.
VastaaPoistaUltrakuvat ja mahakuvat ja onnelliset loput saavat vieläkin ärsyyntymään, vaikka tiedän sisimmässäni että niinhän se normaalisti menee mutta ei minun maailmassa. Täällä on pettymyksiä ja vauvojen odotus on jotain muuta kuin raskauspahoinvointia ja selkäsärkyä josta valittaa. Itse ainakin piti kaikki kärsiä ja pitää suu supussa koska yksinkertaisesti et uskaltanut mainita asiasta mitään koska jos raskaudesta puhutaan tai laitat mahakuvan niin silloin jotain pahaa tapahtuu aivan varmasti. Ihan kun jos joku laittaa ensimmäisestä ultrasta kuvan ja kaikki onnittelee jo siinä vaiheessa, ajattelen että no eihän noille mitään tapahdu. En toivoisi tätä kenellekkään mutta samalla olen vihainen miksi juuri meille piti sattua. Meiltä puuttuu aina esikoinen, kukaan ei hänestä puhu mutta minulla se on joka päivä takaraivossa, vaikka olen onnellinen en osaa olla onnellinen samalla tavalla kuin ennen vilpittömästi ja luottaen tulevaan.
Voimia, itse en kokenut ihmeparantumista tuon suhteen ainakaan vielä, enkä usko koskaan olenhan joutunut kokemaan juuri tämän elämän paskan puolen ja tiedän miten onnellinen odotus voi katketa ilman ennakkovaroitusta.
Itse painan facessa hiiren oikeaa näppäintä noiden uutisten kohdalla etten niitä näe kun sen kerran jolloin sydän heittää jo yhden huttalyönnin.
Hei Eveliina ja Mimmu, kiitos molemmille kommenteista <3 en tietenkään toivo muille samanlaista kipuilua mitä itselläni on, mutta kyllä se lohduttaa etten ole yksin näiden tunteiden kanssa!
VastaaPoistaKun tyttäremme syntyi, ehdimme molemmat mieheni kanssa julkaista päivitykset, että olemme nyt kauniin tytön onnelliset vanhemmat. Kun tyttö sitten puolitoista vuorokautta sen jälkeen kuoli, olimme aivan kauhuissamme. Nyt kaikki luulevat että meillä on elävä tytär ja kaikki on hyvin. Kirjoitimme sen vuoksi Facebookkiin myös kauniin muistokirjoituksen tyttäremme muistolle. Muuten emme olisi uskaltaneet enää ihmisten ilmoille.
Nyt olen aktiivisesti "blokannut" ihmisiä, kenen päivitykset voisivat kuohauttaa tunteitani. Onneksi facessa on nykyään tuo mahdollisuus, että saa valita, kenen päivitykset haluaa oikein nähdä. Mutta aina näköjään tulee uusia raskauksia ja uusia mahakuvia. Ei niitä pääse pakoon. Sikäli eveliina ymmärrän täysin ratkaisusi. Viime kesänä / syksynä minäkin pidin monen kuukauden facebook-tauon tämän ahdistuksen vuoksi.
Olette ajatuksissa, halauksia molemmille <3