Suunnittelua ilman toteutusta

Lauantaina suuntasimme miehen kanssa kaupungille. Mitään muuta asiaa ei sinne oikeastaan ollut kuin vauvanvaatekaupoissa vierailu. Tuntui vahvasti siltä, että nyt on sen aika. Kiersimme viitisen kauppaa läpi, jokaisesta löytyi jotain kivaa mutta mitään en saanut ostettua. En kerrassaan mitään. Kotona olin hieman surullinen asiasta. Halusin niin kovin ostaa jotain, mutta mikään vaate tai lelu ei tuntunut olevan juuri meidän vauvalle tarkoitettu. Muutamat ovat lohduttaneet, että ehtiihän sitä vielä. Tottakai ehtii, mutta minulle olisi ollut tärkeää ostaa vauvalle jotain. Ostoksilla olisi ollut paljon suurempi merkitys kuin pelkkä ostamisen ilo. Ehkä se olisi tehnyt vauvan tulosta konkreettisempaa ja madaltanut kynnystä valmistella vauvan tuloa. Ehkä olisin halunnut todistaa itselleni, että menneisyyteni ei estä minua valmistelemasta ja suunnittelemasta tulevaa. Ehkä tarkoitus oli uhmata pelkoa. Näyttää sille, että uskon tämän vauvan tulevan kotiin saakka.

Positiivista tässä päivässä oli se, että pystyimme kiertelemään ja katselemaan, jopa hypistelemään vauvanvaatteita hyvällä mielellä. Ilman ahdistusta, ilman suurempia flashbackeja viime vuoteen. Uutta oli myös se, että esikoisen kohdalla emme tienneet sukupuolta etukäteen, mutta nyt tiedämme. Tällä kertaa ei tarvinnut katsella sukupuolineutraaleita vaatteita, mikä tuntui tosi mukavalle.

Olen alkanut myös suunnittelemaan ompelu- ja virkkausjuttuja. Työkaveri vinkkasi, että netistä löytyy todella upeita vauvakankaita ja lievästi sanottuna meinasinkin eilen hullaantua Metsola ja kankaita.com -verkkokaupoista. Olen suunnitellut ainakin päällystäväni pinnasängyn reunapehmusteet uusiksi. Harmi vain, että työn ohella energia ei riitä millään, joten pitänee odotella niitä syyspäiviä kun saan jäädä kotiin. Ehkä syksyn mukana saan taas inspiraatiota virkkaukseen ja neulomiseenkin. Ajattelin ainakin virkata vauvalle peiton ja ehkä tämän ihanan nalle-helistimen, mikä löytyi Kotiruusu -blogista. Virkkaaminen ja neulominen ei vain luonnistu kun aurinko paistaa, vaan se vaatii harmaan ja sateisen ilman, lämpimän viltin sekä tunnelmallisen kynttilänvalon. Niitä hetkiä odotellessa...

Tällä hetkellä nautin jo pelkästä suunnittelusta, ilman konkreettista toteutusta. Ehkäpä sekin on askel eteenpäin, se saa luvan riittää toistaiseksi. Ja kyllähän läheiseni puhuivat totta, onhan tässä vielä aikaa.