Olen kohta 30-vuotias nainen. Vaimo kultaakin kalliimmalle miehelleni, tytär rakastaville vanhemmille, sisko maailman parhaalle isoveljelle ja täti kahdelle ihanalle pojanviikarille. Ennen kaikkea olen äiti. Äiti täydelliselle, terveelle esikoistyttärelleni joka syntyi toukokuussa 2012 ja kuoli yhden päivän ikäisenä.
Ensimmäisenä kuukautena en kirjoittanut. Puhuin paljon, erityisesti mieheni kanssa. Kuukausi tapahtuneen jälkeen aloin kirjoittamaan päiväkirjaa, jota kirjoitinkin tähän päivään saakka. Nyt, lähes tasan viisi kuukautta tapahtuman jälkeen, aloin kokea suurta tarvetta purkaa ajatuksiani muillekin. Kirjoittaminen on aina ollut luontainen tapa purkaa ajatuksia ja ystävien kannustuksesta päätinkin aloittaa tämän blogin. Kerron tässä blogissa tarinaa tyttärestäni, surustani, ajatuksista surun keskellä, hoitovirhe-epäilystä ja sen käsittelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti