Reipas poika

Meillä on kyllä tajuttoman reipas poika! Oltiin siis tiistaista sunnuntaihin minun kotipaikkakunnalla ja reissu meni tosi hienosti. Poju oli niin reipas että kyllä äiti voi röyhistää rintaansa. Matkat meni paluumatkan muutamaa pientä itkukohtausta lukuunottamatta hienosti ja yöt nukuttiin yhtä hyvin kuin kotona. Päiväunet olivat ainoat jotka tuottivat harmaita hiuksia. Koko viikon päikkäreille menon yhteydessä tuli itkuhepulit, mutta koska nyt taas normaaliin arkeen palattuamme päikkäreille meno sujuu entiseen malliin, olen aika varma että poika ei vain olisi malttanut nukkua. Liikaa jänniä juttuja ja uusia ihmisiä.

Reissussa opittiin uusia taitojakin. Kädet löytyivät nyt lopullisesti. Pitkän aikaa ne ovat menneet suuhun, mutta nyt niitä pitää tuijotella ja ihmetellä. Ja lisäksi poika hoksasi oman äänensä. Toki suusta on pientä ääntä päässyt ennenkin mutta nyt poika on kuin papupata. Juttua tulee koko ajan! Suloista <3. Mahallaan jaksetaan olla jo piiiiiitkiäkin aikoja ja leluja pyritään kahmimaan käteen. Hauskin lelu on edelleen kylläkin lelukaari, jonka päälle asetellaan Kartsa-pehmonalle kurkkimaan. Laululeikit äitin kanssa ja oikeestaan kaikki höpötykset iskän kanssa kuuluvat myös suosikkileikkeihin. Ainiin, ja valitettavasti telkkari on turhankin mieluinen kapistus.

Ja hei, ilouutinen! Sain tänään tiedon, että Tapiola myönsi pojalle lapsivakuutuksen, eikä siihen tehty mitään rajoitusehtoja!! Hurraa ja jipii! Hyvä Tapiola, buu If!

Itse olen toooosi väsynyt. Vaikka yöt menee hyvin, väsymys ei häviä. Koti on aika kaaos, eikä energiaa riitä siivoamiseen. Olen vahvasti sitä mieltä että olen henkisesti väsähtänyt. Vähän ehkä kotona olo tylsistyttää ja virikkeettömyys ahdistaa. Aivojumppaa, sitä tarvitsisin. Niin ihana kuin poika onkin, loruleikit ja lastenlaulut eivät riitä aivojumpaksi. Muutama harrastusjuttu ihan vain itselleni on ollut mielessä ja ehkä jotain muutakin. Katsotaan, mitä sitä keksii...