Huolia ja iloja

Siis oikeasti, pojan löysä vatsa ja satunnainen ripuli on jatkunut jo kolme viikkoa! Ensin kun oli mahatauti ja heti perään syötettiin se rotarokote. Nyt viikon verran kakassa on ollut vertakin. Tänään menen varmuuden vuoksi näyttämään poikaa lääkärille.

Miten voimaton voikaan olla äidin olo kun pienellä on noin pitkään maha sekaisin. Surettaa. Huolettaa. Olen vahvasti sitä mieltä että rotarokotetta ei olisi saanut antaa ennen kuin vatsa on kunnolla toipunut taudista ja suoliston bakteerikanta on palautunut ennalleen. Sanoin mahataudista kyllä ennen rokotteen antoa, mutta terkkari ei pitänyt sitä esteenä rokotteen antamiselle. Olisi taas pitänyt itse tietää. Tästä edespäin minulla on oma sääntö josta aion pitää kiinni; yhtään rokotetta ei laiteta ellei poika ole täysin terve. Piste.

Onneksi poika on ollut ihana iloinen itsensä. Mikään ei ole ihanampaa kuin aamuisin kurkistaa pinnasänkyyn josta takaisin katsoo omiaan touhuava peikonpoikanen aurinkoisesti hymyillen ja kihertäen. Yllättävän vähän mahaan on siis sattunut, mutta kyllähän se veri kakassa huolettaa. Ehkä itseäni eniten pelottaa, että suoleen tulisi joku tulehdus kun ilmeisesti ripuli on polttanut sinne haavaumia. Voi raukkaa.

Viikonloppuna teimme muuten ensimmäisen reissun mummolaan! Matka oli 2, 5h ja poika nukkui matkat molempiin suuntiin. Viikonloppu meni muutenkin hienosti,  vieraassa pinnasängyssä nukutti hyvin ja hymyjä jaksettiin väläytellä kaikille ihastelijoille. Sunnuntaina kotiin palatessa poika kylläkin oli ihan yliväsynyt reissusta ja ilta menikin huutaessa. Nyt kuitenkin ollaan jo toivuttu reissusta hyvin. Parin viikon päästä olisi vuorossa toinen mummola ja matka-aika tuplaantuu reiluun neljään tuntiin! Jännittävää, riittääkö uni niin pitkälle matkalle. Ainakin kerran pitänee pysähtyä syömään.

Huomenna tämä äippä saa ensimmäisen iltavapaan! Tarkoitus olisi käydä ystävän kanssa parilla viinilasillisella kaupungissa. I-ha-naa!