Omat ajatukset ovat jo pitkällä tulevaisuudessa. Olen yrittänyt taistella sitä vastaan, olen yrittänyt elää tätä hetkeä ja antaa tälle hetkelle mahdollisuuden. Se ei ole helppoa, eikä oikeastaan edes mahdollista. Ajatus harhailee säännöllisesti tulevaan. Ehkä se on ihan hyväksyttävää. Ehkä ei tarvitsekaan olla tässä ja nyt, jos se tuntuu pahalta.
Ajatuksissani olen jo ensi keväässä. Keväässä, jolloin saisimme ehkä jo yrittää raskautta ja saisimme uusia asioita ajateltavaksi. Tiedän että tulevaisuudessa vastaan tulevat asiat eivät ole tämän helpompia, mutta ainakin ne olisivat uusia asioita. Eilen sain sanallistettua tämän pitkään päässä pyörineen ajatuksen vertaisystävälle; haluaisin jo muita huolia elämääni. Olen vellonut kohta 7 kuukautta surussa, nyt olen valmis ottamaan surun ohella vastaan uudet huolet. Ehkä ne liittyvät raskautumiseen, ehkä odotukseen. Ehkä johonkin muuhun elämän osa-alueeseen. Sitä ei voi vielä tietää. Joka tapauksessa, olen valmis.
Elän tällä hetkellä välivaihetta. Ajanjaksoa, jolla ei ole minulle oikeastaan mitään merkitystä. Yritän saada voimaa ja iloa pienistä asioista, kuten miehestäni, perheestäni ja ystävistäni. Mutta se syvin tarkoitus tästä ajasta puuttuu. Haluan niin kovasti elävää lasta ja sen aika ei ole vielä. Tai ehkä olisi, mutta lääkärin määräyksen vuoksi ei ole. Joku joskus sanoi minulle, että onko sillä niin väliä, jos tämä yksi vuosi menee vähän hukkaan. Nyt olen todennut, että eipä sillä ole väliä. Yksi vuosi. Jos haluan olla pysähdyksissä tämän yhden vuoden, voin niin tehdä. Uskon ja luotan, että saan elämäni vielä takaisin. Uskon ja luotan, että pääsen vielä tavoittelemaan unelmiani. Ehkä vielä tavoitankin osan niistä.
Olen ollut todella varauksella unelmien tavoittamisen suhteen, mutta kirjoittaessani tätä tajusin, että sisimmässäni luotan jo hieman. Uskon, että joku päivä mekin olemme vielä onnellisia. Emme samalla tavalla kuin aikaisemmin, emme samoina ihmisinä kuin aikaisemmin, mutta jollain tavalla.
Ihana oli lukea tämä teksti. Tulevaisuuteen on vaikea luottaa ja varmasti ei voi kukaan luvata että kaikki menisi hyvin, mutta se että pystyy edes hetkittäin luottamaan on jo paljon.
VastaaPoistaKiitos Minna <3 Uskon ja tiedän, että elämään voi mahtua niin surua kuin onnea. Eli ei, kaikki elämässä ei aina voi mennä hyvin, mutta silti onnellisuuskaan ei ole poissuljettu. Juuri tällä hetkellä luotan tulevaan, ainakin vähän. Varmaan joinakin päivinä en taas jaksa luottaa. Mutta on tämä hetkikin jo paljon, niinkuin sanoit. Kiitos eilisestä keskustelusta, sen seurauksena nämä ajatukset heräsivät. <3
VastaaPoistaMie komppaan Minnaa, oli ihanaa lukea tämä. Työ löydätte kyllä sen onnen, pikkusisko/-veli tulee jonain päivänä ja saatte kokea vanhemmuuden riemun toiseen kertaan. Tulevaisuuteen on aina helppo ja hyvä nojautua, toiveet tuo voimaa ja iloa vaikeisiin päiviin. Ootte rakkaita <3 A
VastaaPoistaKiitos <3 Unelmat auttavat kyllä, pitää vaan yrittää jaksaa pitää niitä hengissä. Halaus <3
PoistaNäillä unelmilla on kaikki mahdollisuudet toteutua :)<3
VastaaPoistaVoi kiitos Kisu <3 kannustus tuntuu aina hyvältä.
PoistaIhana Johanna <3 Tulet kantamaan kaunista tytärtäsi lopun elämääsi sydämessäsi ja on niin ihana kuulla, että surun sijaan elämässä on tulossa jossain vaiheessa varmasti iloakin. Se voi olla erilaista kuin ennen ja se elämässä kai on tarkoituskin. Kuulin joskus loistavan toteamuksen: suru ei poistu, se vain muuttaa muotoaan. Surupiikin tullessa voi palata tähän tekstiin ja muistaa, että toisenlaisia hetkiä on myös. Halaus <3
VastaaPoistaKiitos Lara. Tuo, että suru vain muuttaa muotoaa, onkin tuttu lausahdus meidän lapsen menettäneiden joukossa. Tottahan se on. Alkuun minua harmitti ja suututti, että nyt elämäni on muuttunut täysin enkä surun vuoksi voi enää sitä aikaisempaa Johannaa tavoittaa. Nyt olen osittain jo hyväksynyt sen, että paluuta menneeseen ei enää ole ja että suru on nyt osa minua. Siitäkin huolimatta että tämä reilu kuusi kuukautta on ollut aika helvettiä, en kuitenkaan vaihtaisi odotusaikaa ja sitä puoltatoista vuorokautta tyttäreni kanssa mihinkään. Se on nyt tärkeä osa minua.
PoistaTäytyy vielä tämän asian ulkopuolelta sanoa, että onpa ihanaa että ystävät myös blogimaailman ulkopuolelta kommentoivat <3