Potkuja

Tajusin juuri, että olen selvinnyt jo 3 viikkoa ilman neuvolaa tai lääkärikäyntiä. Hurraa! Alussa tosiaan ramppasin neuvolassa joka viikko, joten tämä kolmen viikon tauko on ollut todella pitkä. Vielä on viikko aikaa seuraavaan neuvolaan ja reilu kaksi viikkoa seuraavaan äitiyspolin lääkärikontrolliin.

Vauva onneksi potkii ahkerasti, joten sen suhteen ei ole ollut suurempaa huolta. Olen kuitenkin huomannut, että huolestun helpommin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Heti jos potkuja tulee vähän harvemmin, mietin että onkohan vauvalla nyt hapenpuute tai anemia. En edes tiedä ilmeneekö anemia liiallisena rauhallisuutena, mutta siihen vauvalla on oikea vaara minun negatiivisten verien vuoksi. Onneksi hiljaisten päivien jälkeen on tullut aina myös touhukkaampia päiviä.

Yleensä vauva potkii erityisen paljon aamupäivisin ja iltaisin, varsinkin silloin kun käyn sänkyyn. Eräs ilta potkuja ei kuitenkaan kuulunut ja paniikki alkoi hiipimään mieleen. Yritin silitellä mahaa, jopa tökin sitä hellästi. Lauloin, join kylmää vissyä. Nousin ylös sängystä ja kävelin hetken. Silti ei mitään. Aloin olla jo todella hysteerinen ja itkuinen, huusin miehenikin yläkertaan makuuhuoneeseen. Säikähdin ihan oikeasti, että nyt pahin on tapahtunut. Itkettyäni aikani yritin rauhoittua ja herätellä vauvaa uudestaan. Maltilla, rauhassa. Sitten tunsin sen, pienen potkun. Kohta toisen. Sitten kolmannen, vähän isomman. Lopulta vauva heräsi ja potki kunnolla. En voi sanoin kuvata miten helpottunut olin. Vauva oli vain nukkunut sikeästi. Tämä yö päättyi hieman huvittavasti. Heräsin nimittäin neljältä yöllä kunnon potkutteluun, taisi olla kovasti leikit menossa. Siinä vaiheessa ei edes ärsyttänyt, hymyilytti vain. Minä herätin vauvan illalla, hän päätti antaa takaisin yöllä. Hyvä hyvä, temperamenttia ainakin löytyy!

Henkisesti olen valmistautunut siihen että jännitys ja pelkotilat lisääntyvät vain loppua kohden. Toivotaan että ei, mutta koska minun peikkoni on nimenomaan synnytys, olisivat nuo tunteet varmasti ihan normaaleja. Sen näkee sitten, lähempänä laskettua aikaa.

Ahdistusasioista vielä positiivisiin juttuihin. Ostin viime viikolla vauvalle ensimmäiset housut. Ihan omat puolipotkarit pienestä yksityisestä lastenvaatepuodista. Miten hyvä mieli tuosta pienestä ostosta tulikaan! Tällä viikolla taidan käydä ostamassa virkkuulangat vauvanpeittoon.