Joukosta löytyi muutamia juttuja, jotka toivat palan kurkkuun ja saivat kyyneleet virtaamaan. Tytöllemme hankittu Haisuli-pyjama, kummitädin ostama tuttipullo, vauvan kotiinlähtövaatteet jotka oli pakattu sairaalaa varten pieneen läpinäkyvään pussiin... Ajatuksenamme on silti ottaa ne kaikki pikkusisaruksen käyttöön, katsotaan onnistuuko. Inventaarion lopputulema oli, että kaikkea on, paitsi pikkuinen talvihaalari vastasyntyneelle. Se pitää vielä hankkia. Loppujen lopuksi pakkasimme kuitenkin kaikki vaatteet ja tavarat laatikoihin ja nostimme takaisin vaatehuoneeseen. Vielä en pysty laittamaan mitään esille, vielä tuntuu niin aikaiselta. Pelottaa. Ja olihan tavaroiden läpikäyminenkin kuitenkin jo suuren suuri askel eteenpäin. Se riittää toistaiseksi.
Sai Örppi jotain uuttakin. Kävimme lauantaina kaupungilla ja mukaan tarttui muutama vauvan vaate. Mieheni osti pari pyjamaa ja itse tuhlasin bodyyn. En tiedä oliko ostokset välttämättömiä, mutta hyvä mieli niistä tuli! Silloin ne tuskin olivat turhia.
Huomasin myös viikonloppuna, että olen jo puolessa välin vauvan peiton virkkaamisessa! Olen todella tyytyväinen noihin väreihin. Hieno siitä tulee, ja nyt tuntuu että ehkä joku kaunis päivä se saattaa jopa valmistuakin.
 |
| Peitto on kovaa vauhtia valmistumassa... |
Kävimme tänään myös äitiyspolin lääkärillä kontrollissa. Kaikki oli todella hyvin. Pikkuinen painaa nyt n. kilon ja oli kääntynyt pää alaspäin, mitä vähän ounastelinkin. Keskustelu synnytysasioista jäi kuitenkin hieman vaivaamaan... kirjoittelen siitä joku päivä, nyt pitää vielä hieman sulatella asioita.
Hurjaa, näillä näkymin enää 10-11 viikkoa, kun Örppi tulee kotiin!
Tulethan kotiin saakka pikkuinen... äiti ja isi odottavat sinua kovasti.
Meillä ei vieläkään ole mitään vauvaa varten, jotain pieniä juttuja pojan vauva-ajoilta joista syystä tai toisesta ei ole "hankkiuduttu" eroon. Viime syksynä siskoni myi vauhdilla ihan kaiken pikkusiskolle hankkimani. Silloin kun oli niin epävarmaa tulisiko meille edes koskaan uutta mahdollisuutta. Nyt huuto.netissä olen huutanut vaunuja ja samana päivänä lääkäri soitti maksa-arvojen hieman nousseen. Musta jotenkin tuntuu että nyt se on merkki siitä että ei pidä liian aikaisin innostua. Ihan älytöntä... Mutta jotenki tuo konkreettinen hepatoosin uusiutumisen mahdollisuus vei sen vähänkin uskalluksen mitä oli alkanut tulla. Musta tuntuu että jos tämän lapsen saamme kotiin niin raukka kuljetetaan tänne ties missä... No, onhan meillä se koskematon äitiyspakkaus.
VastaaPoistaAivan ihana peitto sulla on työnalla!
Halaus <3
Me säästettiin kaikki, pitäisi vaan jossain vaiheessa saada laitettua tavarat esille. Kyllä sen varmasti tietää, kun on taas valmis siihen. Haluaisin niin kovasti jo nyt laittaa kotia valmiiksi vauvalle, mutta vielä en pysty. Harmittaa... toisaalta en esikoisellekaan laittanut kuin pari viikkoa ennen syntymää...
VastaaPoistaVähän sama juttu, en mäkään ollut pikkusiskolle mitään laittanut vielä valmiiksi, pikkusiskohan kuoli jo rv 33. Mutta oli kuitenkin paljon jo hankittuna. Nyt ei tosiaan mitään... Ja nyt jotenkin itsestä olisi vielä tärkeämpää että saisi laittaa kaiken valmiiksi, mutta kynnys tuntuu olevan ihan mahdoton. Jo noiden hankintojenkin suhteen, saati että laittaisi vauvalle huoneen valmiiksi... Katsotaan mitä tästä tulee :)
PoistaNiinpä, mulle olisi kans todella tärkeää laittaa kaikki valmiiksi vauvalle, jopa aikaisemmin kuin viimeksi. En tiedä yritänkö sillä tavoitella edes vähän sitä fiilistä että olisin ns. normaali odottaja... Joka tapauksessa kyllähän nämä vauvat ansaitsevat sen että koti on heille laitettu valmiiksi <3 mutta kaikki ajallaan, omalla tahdilla.
PoistaMekin olemme pakanneet vauvalle hankitut tavarat ja vieneet ne säilöön odottamaan pikkusisarusta. Olen kuitenkin miettinyt juurikin tuota että mitenköhän niitä sitten pystyy käyttämään kun ne kuitenkin on rakkaudella hankittu sille esikoiselle. Ihana että tuleva pienokainen on myös saanut jotain uutta ja tekemäsi peitto on aivan ihastuttava <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaNiin, tuo tavara ja vaatejuttu on vaikea... Toisaalta sitten, vaikka esikoinen olisi elossakin, vaatteet ja tavarat säästettäisiin pikkusisarukselle ja niitä käytettäisiin uudelleen. Yritän ajatella sitä aina positiivisen kautta, ehkä näin isosiskokin on vahvemmin mukana vauvan arjessa. Olen myös huomannut, että koska esikoinen ei ehtinyt käyttää mitään hankkimiamme vaatteita jne., tunnesiteitä liittyy vain hyvin harvoihin tavaroihin ja vaatteisiin...