Lapsuusmuistoista

Terveisiä koomasta. Lamaannus siis jatkuu. Nyt bonuksena myös yöt ovat olleet huonoja, vaikka aikaisemmin uni tuli aina kun painoi pään tyynyyn.

Tuntuu että kirjoitettavaa olisi ihan hirveästi, mutta en saa ajatuksia jäsenneltyä kirjoitettavaan muotoon. Päällimmäisenä mielessä on tottakai synnytys. Synnytys, synnytyksen jälkeinen aika sairaalassa ja kaikista eniten kotiin tulo. Kaksin vai kolmestaan? Onnesta soikeana vai surun runtelemana? Toivoa täynnä vai toivon menettäneenä? Kukaan ei voi sitä ennalta kertoa.

Aina kun uskallan, tykkään mietiskellä äitiyttä ja meidän pientä perhettämme. Millaisia kokemuksia ja elämyksiä haluaisin lapselle tarjota? Mitkä lapsuudenmuistot itsestäni ovat niin ihania, että vieläkin muistelen niitä lämmöllä?

Itselläni ihania lapsuudenmuistoja on paljon. Joka aamuiset soitto- ja lauluhetket isäni kanssa pianon äärellä, takkatuli takkahuoneen takassa aina viikonloppuisin, äidin leipoma tuore pulla ja yhteiset leivontahetket. Ulkomaanreissut perheen kanssa ja isän savustama siika kesäisin. Pitkät jutteluhetket äidin kanssa vanhempien sängyssä. Ihania muistoja on paljon, tässä niistä vain muutama. Erityisesti koko lapsuudesta on jäänyt mieleen turvallisuus ja rakkaus. Meidän perheessä halaillaan paljon, edelleen. Läheisyyttä sai aina.

Omaan perheeseeni olen saanut siirrettyä tuon läheisyyden ja halailun kiitettävästi. Ilahduttavasti myös mies on omaksunut sen osaksi normaalia arkeaan. Olenkin sanonut, että aion hukuttaa tämän vauvan pusuihin ja halauksiin. Niitä häneltä ei jää puuttumaan. Toivon että lapsemme saa läheisyyttä myös muilta elämässään olevilta aikuisilta, kummeilta, ystäviltä ja sukulaisilta. Haluan luoda perusturvaa lapselle, en halua että hän koskaan joutuu kyseenalaistamaan sitä, rakastetaanko häntä. Yhtä paljon kuin rakkautta, pitää toki olla myös rajoja.

Millaisia muita lapsuudenmuistoja haluaisin tarjota lapselleni? En tietenkään aio suunnitella niitä etukäteen, mutta haaveillahan saa. Musiikki on tärkeä osa minua. Ehkä lapselle ja minulle tulee tavaksi pitää yhteisiä musiikkihetkiä, niinkuin minulla oli tapana isäni kanssa. Toivoisin antavani hänelle monipuolisesti musiikki- ja kulttuurielämyksiä niin että hän saa kuitenkin itse päättää mistä pitää. Kulttuurin ohella toivoisin hänen saavan lapsuusmuistoja luonnosta. Haluaisin olla äiti, jonka kanssa voi käydä seikkailuretkillä lähimetsissä ja päästää mielikuvitus valloilleen. Mieheni suvun kautta hän saa varmasti kokemuksia vaikkapa kalastuksesta, josta myös itse olen lähivuosina oppinut pitämään. Naiivi kuvitelmani on lisäksi olla pullantuoksuinen äiti. Tai sämpyläntuoksuinen. Miten ihastuttava ajatus onkaan, että kotona tuoksuisi aina perjantaisin tuore leipomus. Lisäksi joulu on ollut minulle aina tärkeä juhlapyhä. Lapsuudenkodissani oli ihanat jouluperinteet, joista olen pitänyt tiukasti kiinni aina viime vuosiin saakka. Nyt haluaisin alkaa luomaan meille omia jouluperinteitä. Tänä jouluna vauva olisi vasta reilun kuukauden ikäinen. Silti ajatuksena on aloittaa jouluperinteiden luominen jo tänä vuonna. Itsetehty (eli mummin tekemä) joulukalenteri, josta löytyy pikku lahjoja joka aamu (okei, ehkä tämän aika on vasta ensi vuonna), yhdessä tehdyt jouluruoat, pitkä jouluaamu perheen kesken pedissä, vierailu isosiskon haudalla. Tulevaisuudessa ehkä pulkkamäessä käynti tai ulkoilu kauniina, lumisena joulupäivänä. Kyläilyt mummoloissa, kummeilla ja ystävillä. Joulukorttien ja -koristeiden askartelu yhdessä koko perheen voimin.

Kuten sanoin, haaveilla saa. Toivon, että haaveet muuttuvat todellisuudeksi juuri tämän vauvan kanssa. Uskon, että vauva olisi onnellinen kanssamme.

Koska viime postauksessa luetellut kivat jutut saivat mielen paremmaksi, taidan ottaa tavaksi tuon listan tekemisen. Tämän hetken hyvän mielen asioita;

- usean tunnin treffit eilen kahden vertaisystävän kanssa
- pieni kahvihetki juuri äskettäin ystävän kanssa
- Ilkka Remeksen uusin kirja, jonka mies toi yllätyslahjaksi alkuviikosta (tavoitteena siis oli saada minut lepäämään ja ottamaan iisisti)
- pitkä puhelu parhaan ystävän kanssa eilen
- mahassa villisti möyrivä vauva
- miehen kainalo, johon pääsen taas illalla
- aikaisin hämärtyvät illat, joiden ansiosta voi jälleen polttaa kynttilöitä
- veljen perheen näkeminen ylihuomenna
- vauvan sängyn päälle ripustettava Aarikan puinen mobile, joka on minun vauva-ajoiltani ja jonka äiti löysi pitkän etsinnän jälkeen lapsuudenkodistani

Leppoisaa syysviikkoa!