Hyviä ja huonoja hetkiä

Tänään jäin sairaslomalle. Lääkäri kirjoitti kaksi viikkoa, sitten pitää mennä uudelle käynnille. Kuulemma  todennäköisesti sairaslomaa kirjoitetaan silloin sitten äitiysloman alkuun saakka.

Olen helpottunut, täytyy myöntää. Liitoskivut ovat aivan karmeat. Lähemmäs kuukauden kituutin niiden kanssa töissä, makasin kaikki illat kykenemättä tekemään juuri mitään. Eilen mies joutui nostelemaan minua ylös sohvalta kun en päässyt pystyyn omin avuin. Jalat eivät vain tuntuneet kantavan kun nivusiin ja lantioon sattui niin paljon. Myös henkinen puoli on alkanut olla jo tosi kovilla. Ahdistus, se on tullut joka päiväiseksi kuokkavieraaksi. Ei auta vaikka vauva potkii kovasti. Ei auta vaikka lääkärikäyntejä on tiheään. Silti ahdistaa ja pelottaa, itkettää päivittäin. Nyt aion keskittyä itseeni ja vauvaan, sekä etsiä jostain positiivista energiaa jolla jaksan nämä viimeiset 2 kuukautta. Kyllä minä sitä löydän, luotan siihen. Musiikista, käsitöistä, kotona puuhailusta. Perheestä ja ystävistä.

Onneksi kaiken tämän keskellä on ollut myös hyviä hetkiä. Näin lauantaina parasta ystävääni. Vain muutaman tunnin, mutta sekin auttoi. Mikä voikaan olla parempaa kuin tulla aidosti välitetyksi, kuunnelluksi ja täydellisen ymmärretyksi puolesta sanasta. Ihana, rakas ystävä. Voi kunpa olisi mahdollista nähdä useammin. Sunnuntaina puolestaan vietimme rauhallista aamua. Minä heräsin miestä aikaisemmin ja hyvin pian sen jälkeen heräsi vauvakin. Nämä ovat ehdottomasti arjen lempihetkiäni; kuunnella miehen rauhallista hengitystä, kuulostella vauvan potkuja, silitellä mahaa, aistia myös isosisko luonamme. Nauttia tuosta pienestä hetkestä kun olo on hyvä. Meidän pieni perhe, jota rakastan niin suuresti. <3

Uusi matto

Jaksoin myös vähän tehdä käsitöitä. Sunnuntaina valmistui pianon jakkaran alle tehty matto, joka keväällä oli jäänyt liian pieneksi. Vihdoin jaksoin tehdä nuo puuttuvat neljä kierrosta. Voilà, nyt se on valmis!

Tänään luvassa olisi vielä sairaalan pelkopolikaavakkeiden täyttämistä, kolmen sivun verran! Äh, en millään jaksaisi, koen sen ajan tuhlaukseksi koska pelkoni ei keskustelemalla poistu. Kuulemma sairaalan papereihin oli kirjattu että toiveeni on elektiivinen sype (synnytyspelko) sektio, joten lomakkeet on pakko täyttää tämän viikon yliopistollisen sairaalan käyntiä varten. Onneksi tämän päivän päätteeksi on myös ensimmäinen äitiysjoogatunti. Siellä ainakin saa tankattua mielenrauhaa ja ajatukset irti noista ahdistavista kaavakkeista.