Outolintu äitiysjoogassa

Olin innolla odottanut äitiysjoogan alkamista. Viime viikolla se sitten alkoi. Vierastan yleensä tilanteita, jossa on paljon vieraita ihmisiä. Jälleen ujous valtasi minut astellessani sisään joogasaliin. Se oli täynnä isomahaisia, tulevia äitejä. He juttelivat iloisesti keskenään, vitsailivat, nauroivat. Jo tässä tilanteessa ahdistuin hieman. En kokenut kuuluvani joukkoon.

Opettaja asteli sisään luokkaan. Aluksi hän kertoi kurssin sisällöstä. "Jutelkaa toisillenne, saatte toisistanne tärkeää vertaistukea." Enpä taida saada, mietin. Minun ajatukseni odotuksesta kun ovat niin erilaiset. Seuraavaksi opettaja kertoi, että tulemme harjoittelemaan hyviä synnytysasentoja, joita voi hyödyntää niin supistusvaiheessa kuin ponnistusvaiheessakin. Lisäksi perehdymme alatiesynnytyksestä toipumiseen. Sektiota sivuttiin vain sivulauseessa; "Jos JOUTUU sektioon, siihen on sitten ihan eri ohjeet". Siinä vaiheessa meinasin nostaa käden pystyyn ja kysyä, entä jos HALUAA sektion, entä jos jo tiedän meneväni sektioon? Voisiko kurssi olla laajemmin kaikille synnyttäjille suunnattu? Saisinko tietoa sektiosta toipumiseen? Ja eikö tämän pitänyt olla äitiysjoogakurssi, ei synnytysvalmennuskurssi? En kuitenkaan saanut suutani auki.

Lähes jokaisen liikkeen yhteydessä opettaja kuvasi, kuinka tämä rentoutusharjoitus auttaa supistuksiin ja kuinka tämä harjoitus edesauttaa avautumista. Yritin kovasti olla noteeraamatta noita kommentteja, mutta lopputulos oli kuitenkin paha mieli. Opettaja sattui selkeästi olemaan alatiesynnytyksen kannattaja. Jonka mielestä sektioon aina JOUDUTAAN. Tunsin itseni todelliseksi outolinnuksi. Olenko nyt huono synnyttäjä kun haluan sektioon? Kun en näillä näkymin ikinä saa kokea tuota ylistettyä alatiesynnytystä? Totta puhuen olin ihmeissäni opettajan puheista ja näkökulmasta joogan ohjaukseen. Salissa oli n. 30 tulevaa synnyttäjää. Ilman minuakin olisi todennäköistä että joku heistä synnyttää sektiolla. Eikö tällaisten harrastusten tulisi olla kaikille synnyttäjille tasapuolisesti suunnattuja?

Lopputulema oli se että en enää tällä viikolla mennyt tunnille. Tai alunperin ajattelin että annan opettajalle vielä yhden mahdollisuuden ja menen, mutta huomasin olevani niin ahdistunut tunnille menosta että päätin jäädä kotiin.

Olen vähän surullinen asiasta, äitiysjooga kun oli odotusaikani ainoa sosiaalisempi harrastus. Olisin niin kovasti halunnut sopeutua joukkoon. Olla edes hetken aikaa odottaja muiden joukossa.